Tänään oli taas suht pitkä päivä töissä, mutta nukkuneen näköistä kuononaamaa tuli vastaan kotiin palatessa, hyvin kait mennyt nukuskelut.

Kolmesta kuuteen Rokilla oli vauhti päällä. Pipan kanssa leikkimistä, ja se alkaa jo olla niin kivaa, että mun homma on hakea matot nurkista ja laittaa ne takaisin vähän keskemmälle ;o) Reenattiinkin pikkiriikkisen eli naksutusta namin ollessa suussa. Huomenna tai koska muistankaan jatkaa, tehdään niin, että naksaus ja heti perään nami suuhun. Siitä seuraava aste onkin naks ja nami pöydältä, taskusta tai jostain. Loppuviimeksi naksaus ja katon, alkaako herra odottaa namia :o) Ei meinannut naksuttelut onnata lainkaan, aika poukkimista. Mutta sillä kun ei namia herunut, oli pakko poikaraasun rauhoittua ;o) Maahanmenoa tehdään niin, että mun nyrkissä nami ja se lattialla. Kun poju menee maahan, aukeaa käsi välittömästi. Alussa taas Rokilta kesti keksiä homman juju, mutta keksittyään meni kivasti. Katsekontaktissa mun käsissä herkkua ja kädet penikan  sivuilla: tosi hienosti se tietää, että katsomalla herksut irtoaa ;o) Oon alkanut sanoa "katso". Lisäks pyrin vaatimaan katsekontaktin luvakysymistilanteissa: ovesta meno, sylistä päästäessä ja silleen. Ruokakupilla on editsytty ihmeesti, toivottavasti en ala luottaa liikaa, ettei vaan tuu takapakkia. Rokki istu ja katsoo mua. Lasken kuppia rauhallisesti, se menee jo kuonon alapuolelle ja sitten "ole hyvä" :o)

Pippa oli tänään omalla pitkällä ihanalla metsälenkillä. Koko päivän on rauhakseltaan satanut lunta, joten metsässä näki tosi hyvin. Ja me hullut uhmataan susivaaraa ja kuljetaan pääosin ihan metsässä ja harvemmin poluilla. Paha-minä olin melkein koko aika puhelimessa ja etsimisleikit jäi tänään tekemäti. Sisällä otettiin tosi hienoa seuraamista ;o), tosi likeistä eteenliimautumista ja aikas hyviä kaukkareita :o)

Nyt näyttää aikas hyvältä Pipan ja Rokin suhteen. Luulen Rokin hiukan käyttäneen pentuuttaan hyväksi, ja nyt en huomauta Pipalle muusta kuin tavaroitten, huoneen tai mun vahtimisesta. Muutaman kerran Pip on sanonut pojalle tiukasti, ja sitten plikka melkein pyytää multa anteeksi, vaikka en sano mitään ja Rokki toipuu parissa sekunnissa (hämmästyksestään?). Jesh ;oD