Aamulla piti herätä aikaisin, että ehti ruoka jo hiukan sulata ennen
kolmisen vartin ajomatkaa Noormarkkuun agiharkkoihin. Poju osaa nykyään
matkustaa oikein hienosti, eikä tälläisilla lyhyillä matkoilla oo
tietoakaan pahoinvoinnista tai hermostuneisuudesta :o)
Ennen ysiä oltiin WeCA:n hallilla, Rokin ohjelmassahan oli nukkua
rauhassa autossa ja pikkuisen käydä kuulostelemassa, mitä peltihallissa
puuhataan. Lämpötila oli aavistus plussa puolella ja boksi oli
sisustettu lampaan taljalla, joten autossa oli kiva köllötellä. Toki
poika pääsi pikkusen kävelemään ja treffaamaan poropoika Jallaa :o)
Hallissakin Rokki kävi, ensn sylissä, sillä halli kaikuu haukuista aika
ikävästi ja muutoinkin hieman kalsea paikka. Rokkia ei kuitenkaan
jännittänyt laisinkaan, reippaasti se haisteli ja meinasi syödä
styroksin palasen. Ja Jallakin oli hallissa samaan aikaan :oD Meinasin,
että Rokki olisi saanut kokeilla, miltä tuntuu astua puomille (30 cm
korkeudella oleva harjoituspuomi aloittelijoille), mutta eio
muistettukaan. Sillä ei ole hiukkaakaan kiire. Rokki saa koko ensi
kesän hakea sopivaa tunnelmaa agikentälle, meinataan siis vain
leikiskellä kentällä, ei esteitä. Vasta päälle vuotiaana, kun nivelet
todettu toivottavasti terveiksi, on aika tosissaa miettiä, kiinnostaako
poikaa agi.
Kotimatkalla käytiin ostamassa Porin
Lemmikkikeskuksesta Rokille oma hytti :o) Se on muuten samanlainen
metallihäkki kuin Pipalla, mutta korkeutta lie pari senttiä enemmän.
Meillä on nyt makkarissa kolme hyttiä: Pipan oma kotoluola, Rokin boksi
(lainassa) ja Rokin uusi metallinen. Ihan kivasti vievät tilaa.
Muutaman viikon tuttavuuden jälkeen en usko uskaltavani laittaa Rokkia
kevythäkkiin ihan muutamaan vuoteen :o) Mutta sen näkee. Uudesta
häkistä meinataan tehdä myös oikein hieno luola. Se tietenkin verhotaan
kunnolla ja vain toinen kulkuväylä auki, niin tunnelma on luolamaisempi
:o) Hieno siitä vielä tulee! Rokki käväisi taas eläinkaupassa, ja
reippaasti tutki kaiken.
Muutaman tunnin kotona nukkumisen
jälkeen lähdettiin tädin luo. Hänhän oli sairaalassa, ja vähän vielä
toipumisvaiheessa eikä ole liikkunut paljoakaan. Rokki ja mää
tarjouduttiin "lenkkikavereiksi". Käveltiin ehkä parisensataa metriä ja
Rokki ei ensinkään pelännyt tädin pyöräkelkkaa, vaikka kaupugilla ekan
kerran sellaisen nähdessä ihan pysähtyi katsomaan. Kävelyn perään
juotiin teet tädin kanssa ja hetken aikaa nuohoiltuaan ja maton
nuoltuaan Rokki rauhoittui nukkumaan pöydän alla.
lauantai, 1. maaliskuu 2008
Kommentit