Aamulla piti herätä aikaisin, että ehti ruoka jo hiukan sulata ennen kolmisen vartin ajomatkaa Noormarkkuun agiharkkoihin. Poju osaa nykyään matkustaa oikein hienosti, eikä tälläisilla lyhyillä matkoilla oo tietoakaan pahoinvoinnista tai hermostuneisuudesta :o)

Ennen ysiä oltiin WeCA:n hallilla, Rokin ohjelmassahan oli nukkua rauhassa autossa ja pikkuisen käydä kuulostelemassa, mitä peltihallissa puuhataan. Lämpötila oli aavistus plussa puolella ja boksi oli sisustettu lampaan taljalla, joten autossa oli kiva köllötellä. Toki poika pääsi pikkusen kävelemään ja treffaamaan poropoika Jallaa :o) Hallissakin Rokki kävi, ensn sylissä, sillä halli kaikuu haukuista aika ikävästi ja muutoinkin hieman kalsea paikka. Rokkia ei kuitenkaan jännittänyt laisinkaan, reippaasti se haisteli ja meinasi syödä styroksin palasen. Ja Jallakin oli hallissa samaan aikaan :oD Meinasin, että Rokki olisi saanut kokeilla, miltä tuntuu astua puomille (30 cm korkeudella oleva harjoituspuomi aloittelijoille), mutta eio muistettukaan. Sillä ei ole hiukkaakaan kiire. Rokki saa koko ensi kesän hakea sopivaa tunnelmaa agikentälle, meinataan siis vain leikiskellä kentällä, ei esteitä. Vasta päälle vuotiaana, kun nivelet todettu toivottavasti terveiksi, on aika tosissaa miettiä, kiinnostaako poikaa agi.

Kotimatkalla käytiin ostamassa Porin Lemmikkikeskuksesta Rokille oma hytti :o) Se on muuten samanlainen metallihäkki kuin Pipalla, mutta korkeutta lie pari senttiä enemmän. Meillä on nyt makkarissa kolme hyttiä: Pipan oma kotoluola, Rokin boksi (lainassa) ja Rokin uusi metallinen. Ihan kivasti vievät tilaa. Muutaman viikon tuttavuuden jälkeen en usko uskaltavani laittaa Rokkia kevythäkkiin ihan muutamaan vuoteen :o) Mutta sen näkee. Uudesta häkistä meinataan tehdä myös oikein hieno luola. Se tietenkin verhotaan kunnolla ja vain toinen kulkuväylä auki, niin tunnelma on luolamaisempi :o) Hieno siitä vielä tulee! Rokki käväisi taas eläinkaupassa, ja reippaasti tutki kaiken.

Muutaman tunnin kotona nukkumisen jälkeen lähdettiin tädin luo. Hänhän oli sairaalassa, ja vähän vielä toipumisvaiheessa eikä ole liikkunut paljoakaan. Rokki ja mää tarjouduttiin "lenkkikavereiksi". Käveltiin ehkä parisensataa metriä ja Rokki ei ensinkään pelännyt tädin pyöräkelkkaa, vaikka kaupugilla ekan kerran sellaisen nähdessä ihan pysähtyi katsomaan. Kävelyn perään juotiin teet tädin kanssa ja hetken aikaa nuohoiltuaan ja maton nuoltuaan Rokki rauhoittui nukkumaan pöydän alla.