Epäilytti lähteä agikisoihin, sillä selkä oli niin ipeä, että hyvä kun kävellä pystyin. Kipu oli samantapaista ku kymmenisen vuotta sitten ennen ikävää noidannuolta. Mulla on vääränmallinen selkäranka ja nukahdin edellisyönä mahalleni, joten siitä alaselkään särky ja jäykkyys.

Onneks olo hiukan vertyi ja ekalla tuomariharjoitteli Marjo Heinon radalla pystyin kulkemaan vaikkken normaalisti. Kolmannella esteellä en pystynyt ohjaamaan Pipalle oikeaa suuntaa, meni päinvastaiseen ja koska liike oli varsin rajoittunutta söhräsin Pipsun hyppäämään kolmosesteen takaisin, joten hylly paukahti. Loppurata meni varsin sutjakkaasti. Taisi olla kuudennen esteen kohdalla, ku vihlas selästä ja meinasin antaa periksi, onneks ajtkoin, ni Pip sai nauttia agiliidosta :o) Olin paljon takana, sillä en päässyt niin kovaa, että olis kerennyt edelle.Rata oli todella haastava, kukaan ei tehnyt nollaa, joten oon erittäin tyytyväinen hyvään hyllyyn :o)

Tokan radan tuomaroi Ritva Herrala. Rata oli helppo, en ainakaan keksinyt siitä pahoja ansoja ja esteitäkin vain 17. Nyt selkä oli hiukan parempi ja jopa juoksin ;oD Pips teki hienoa rataa enkä mää söhrinyt. Virheetön rata ja sijoitus toka kahdestatoista koirasta. Hävittiin vittajalle kait noin kaks sekkaa, mahdottoman nopea bortsu. Pipalla oli mahtavat kontaktit kummallakin radalla ja se oli varmaan kuumuuden ja mun kankeuden takia yleisesti aika rauhallinen. Startissa nassi meni kiltisti istumaan, ei nostanut parsauksia ennen lupaa ja oli upeasti kuulolla koko aika. Ennen ekaa mietitytti kuin kiihtynyt Pupsi on, sillä oltiin tokina radalla enkä voinut pitää sitä autossa ja aussie-tuttu Mippe käveli sen kanssa rataantutustumisen aikana näkymättömissä. Mahtava kisapäivä ja loistokoikku!