Tänä vuonna oli tapaaminen Pipan kasvattajan luona melkoisen tynkä. Oltiin paikalla perjantai-illasta sunnuntain puoleenpäivään. Ainoa muu kävijä oli Timo ja Köpi, jotka olivat paikalla koko lauantain. Perjantaina tehtiin kävelylenkki silleen, että poikakoirat hihnassa ja nartut irti. Pikkasen Pippa ja Nana miettivät, pitäiskö olla jostain asiasta erimieltä tai muuten vaan ottaa matsi. Ei tullut edes yhtä murahdusta, kun ei annettu sellaiseen lupaa. Pippa ja Rokki pääsivät käymään tallissa. Pipsua kiinnosti kuivumassa olevat leivät, ja Roksun mielestä pariviikkoinen kaninpoikanen näytti herkulliselta. Outoja eläimiä oli niin paljon, että kumpikin käyttäytyi varsin fiksusti. Lauantaina oltiin parin kilsan kävelyllä Köpin kanssa silleen, että vain Roksu hihnassa. Porostimen olis tehnyt mieli leikkiä aussiepojan kanssa, ei ensinkään pullisteluja Roksulaiselta. :o) Yövyttiin mökissä, jossa koiskut rauhoittuivat kivasti. Niitä hömppäsiä vähän stressas, et sateen takia oltiin suurin osa päivästä erossa: mää sisällä ja korsput joko mökissä tai autossa. Ja se vasta karmaisevaa oli, et perjantaina panin pienet viattomat sylikoirani muutamaks tunniks tarhaan. ;o)

Lauantai oli harkkapäivä. Saatiin ihan kivasti aikaiseksi, vaikka satoi suht koko päivän ja välillä rajumminkin. Tehtiin pellolle noin sadan metrin jälet, mää tein kummallekin rekulleni. Tuuli oli aika kova ja heinä jälen alkupuoliskolla lyhyt ja loppupuoliskolla ehkä kymmensenttinen. Namitin aika pal bestes-futterilla ja ekaa kertaa panin namijälelle keppejä, vanhentua kerkes mahdollisesti puolisen tuntia. Pippa ensin. Plikalla oli hirmuisa veto, se söi namit melkoisen tarkasti, pysyi tarkasti jäljellä. Ekan kepin se huomas ja vasta kehotuksesta toi ku en päästänyt etenemään. Tokaa en huomannut tarpeeks ajoissa, ei reagoinut. Kolmannen Pippis nosti ja toi oma-aloitteisesti. :o) Keppejä lukuun ottamatta hyvää nenätyötä. :oD Rokki sitten. Popsi teki tarkkaa ja vähän hidasta työtä. :o) Ronspua haittasi selvästi tuuli, välistä se liki siksakkas. Keskittyneesti portsu teki töitä ja mahtoi syödä suht kaiken namin. Yhtään keppiä ei nostanut ite, merkkas kyllä. Pysäsin ja odotin tai kehotin tuomaan. Jännä, miten nuo kepit muuttuu täysin arvottomiks namijäljellä kun taas tavallisesti metsäjeljellä ne tuodaan mulle innokkaasti melkein kenguruhypellen. Taidetaan pitää namijälki ja keppijälki erikseen.

Sitten lähdettiin kentälle (Tassutörmälle?). Mun koirat jäi autoon ja Köpi ja Nabu pääs tekemään pk-tottiksen. Mulle iskettiin käteen starttipistooli, ja jousuin elämäni ensmäisen kerran ampumaan, kauheus. Aussiepoikien jälkeen otin Pipsin kentälle. olin märkä ja pikkasen viluinen, ni jätin patukan kentän reunaan. Tehtiin seuraamista, jota patukanhimo häiritsi, jätöt hienot kuten myös luoksetulo, ja sitten patukan kimppuun. Sitten pari noutoa Köpin 650-grammaisella, patukanarvoiset suoritteet. :o) Paluumatkalla tehtiin esineruutua, ehkä 20mx50m. Pip oli ekana ja haki Köpin esineitä, joihin en ensinkään ite koskenut. Eka löytyi helposti ja Pupsi toi taitavasti. Sitten kestikin pitemmän aikaa löytää toinen, taas hyvä palautus. Kolmas sai jäädä metsään, sillä suoritus tähän asti oikein hyvä. Koko aika Pippendaalin nenä oli auki ja se etsi järkevästi. Normaalin kaahotusnopeuden sijasta se eteni reippaalla muuttumattomalla vauhdilla, ja jesh se tutki hyvin sekä etu- että takaosan ruudusta. Taito-Pippa. :oD