Että oli nautinnollista olla joululomalla, sillä työ häiritsee kovasti paljon koiranulkoilutusta. ;o) Oltiin Tuulan ja lagottojen kanssa liki joka aamu kunnollisella lenkillä, parisen tuntia talsittiin. Rokki ei ole enää kiva lenkkikaveri, koska sitä äijättää ja se haluaa olla itsenäinen. Se alkoi ottaa niin pitkää etumatkaa muuhun porukkaan, että sitä oli pakko alkaa pitää hihnassa, ja silloin tällöin päästän sen hetkoksi vapaaksi virtsimään. Koiruset on nykyään suht aina hihnassa ollessaan kuonopannoissa. Välistä se muka kutittaa kuonostinta ihan hillittömästi, mutta kyllä riimullisenakin pystyy sentään kulkemaan. :o) Rokki pitää metsässä tosi huonosti kontaktia, senkin takia on turvallisempi kulkea mun perässä. Kotona koitan olla lellimättä ja silittelemättä sitä turhaan. Ruoka tarvii ansaita ja tuonsorttista pikkukiusaa pikkumiehelle, kun murkkuikä pukkaa pahasti päälle. Leikitty ollaan ulkona aiempaa enemmän ja koitan palkita kontaktista ja kutsun usein luo. Luokse tuleminen on selvästi parantunut, kun se on pääasiassa hihnassa, mää rauhallisempi ja ärähtelemätön sekä panostan herkkupalkkaan. Kenessä tässä siis oikeasti on korjattavaa! ;o)

Harkkailtu on pääasiassa sisällä, sillä ulkona on ollut kovia pakkasia. Sivullemeno edistyy kivasti, eteenliimautumistakin teen välistä seisoen enkä enää vain istuen, Roks raaskii hienosti istua ja maata paikallaan. Kapulaa se nostaa innolla ja pitääkin jo jonkin aikaa. ;oD

Pippa on superinnokas, ehkä välistä liiankin intona. Lenkillä oon alkanut pudottaa sille hanskoja ja lähetän hakemaan, ihanaa homma Pispulaisen mielestä.

5.1. Pipalla oli hieroja. Tyttö ei ollut erityisesti mistään jumissa, mutta taaempi selkä kummiskin hiukka kipeänä. Pippaliini nautti selvästi, vaikka muodon vuoksi pitää hiukan pistää hanttiin. ;o)

Tänään kävi Rokki ensihieronnassaan. Mua jännitti etukäteen, en uskonut villimiehen rauhoittuvan lainkaan. Alkuun se vain halusi shuukotella ja ei ensinkään kiinnostanut mennä makuulle. Pistin miekkosen kylelleen ja Minni alkoi sivellä sen poskea, huulta ja korvaa. Rokki jaksoi vastustaa kolme varttia. Se vääntyili otteesta pois, nousi malinnopeudella ylös, läähätti ja ennen kaikkea uikutti suht kovaäänisesti. Mulla oli hiki ja epätoivoinen olo, kun taas Minni sanoi, ettei se nyt niin vaikea ole, ei edes murissut vaan antoi nätisti mun palauttaa kyljelleen. Yhtäkkiä tuo vastustus loppui ja Roksu nautti lopun aikaa ihan täysillä. Se makasi hienosti, tassut rentona, silmät meinas mennä kiinni eikä minkäänmoista ajatusta lähteä pois tilanteesta. Lopuksi yleensä ravistellaan, jolloin koira nousee, mutta Roks vaan makasi ja nautti. Toki se siitä sitten nousi, kun palvelu loppui, venytteli tosi pitkäksi. Ihan ku se oli ollut pikkufirrissä, aivan ku jalkaa ois heittänyt. Mahto Roks erittää aikas määrän jotain hyvää oloa tuottavaa, kun niin pisti pään sekaisin. :o) Loistava kokemus nuorelle koiruselle, ihan vieras ihminen teki sille upea hyvän olon. Rokissa ei ollut siis minkäänmoisia kireyksiä missään. Kuulemma ei olis töitä hierojalla, jos kaikki tuollaisia.

Loppukaneetiksi maininta, että osaa tuo otsalamppu olla näppärä vehe. Illallakin voi lähteä metsään lenkille pelkäämättä. (Vielä ei onneks susihavaintoja.) Tänään oltiin kaksin Pispun kanssa myöhään metsällä, tosin nyt täällä on taas lunta ja sekin valaisee. Rokin piti nukkua kotona ja palautua hieronnasta, mutta hitist mikä möly meen saapuessa kotiin. :o/