Rokki on jäljestänyt kahdesti. Sunnuntaina talloin sille 240 askeleen jälen Hiirijärvelle leikatulle niittymäiselle pellolle, jossa jo hiukan kasvaa kukkia. Namia laitin ihan alkuun tuplat ja sen jälkeen jätin yhden tai kaksi askelta namittamatta epäsäännöllisesti. Rokki oli ihanan rauhallinen ja tarkka, jätti vain pari namppaa imuroimatta, pieni vilkaisu ja keskeytys tuli tiellä ohi ajavan auton takia. Joku saksanpaimenkoiramies tuli kiinnostuneena kattomaan meen reeniä, ite kuulemma kisannut fh-jälelleä ja suojelussa. Sen mielestä ei sais tehdä pelkkää suoraa vaan pitäs tehä kiemuraa. Pitäs olla vietikkäämpi ja pal vähempi namia, että etenee kunnolla. Me tehdään niitten ohjeitten mukaan, joilla aloitettu, mut ihan mielenkiintoinen kuulla mielipiteitä. Pipan jäljestäminen on sellaista hötkyilevää, ni nautin ihan hirveästi Roksuttajan tarkasta, hitaasta etenemisestä.

Tiistaina tein Rokille 200 askeleen jäljen Kettulantien varrella olevalle viljelemättömälle niitetylle pellolle, joka olikin yllättäin turhan kostea. Alkuun taas tuplanamit ja sen jälkeen sinne tänne yhden, kahden ja ekaa kertaa kolmen askeleen tyhjiä. Rokki teki hyvää kuonotyötä, yhdessä kohdassa tosin meni askeleen vierestä. Nameja tais jäädä puolisen tusinaa pellolle.

Samana päivönä tein Pipalle metsäjälen, jonka tallomiseen meni 13 minuuttia. Se vanheni 1,5 tuntia, keppejä kai yhdeksän. Typerä-minä lähdin metsälle, vaik pieni kiire treffeille Onni-aussien kanssa. Pippa aloitti hienosti, upea jana. Eka keppi hienosti ylös, mut sit ihmettelin, et meniks muka jälki tonne, ku yhtäkkiä käännös. Pip niin rajussa menossa ja määrätietoinen, et seurasin. Nosti kepin, mut ei ollu oma! Ihan pian löyty toinen, voi ei. Poistuttiin paikalta, toivottavast ei pilattu toisten jälkeä ihan täysin. Lenkkeilyn jälkeen palattiin samaan metsään ja koitin muistella jäljen puolivälin paikkaa, kuljettiin siitä ja toivoin Pipan keksivän jäljen. Ei onnannut, ihan lopun se bongasi ja hienosti vapaana jälesti ja nosti kaks vikaa keppiä. Voi kökkö totakin "jälkireeniä".