Täytyy käyttää onnettoman lumeton ja lämmin talvi hyväksi.

Tein Pipalle siis 9-keppisen ja noin 500-metrisen jäljen lumettomaan metsään, ja annoin sen vanhentua noin tunnin. Alussa Pippa oli niin intona, että meni hötkyillessään ekan kepin ohi. Onneksi satuin muistamaan sen ja pysähdyin ja Pippa tarkasti paikan uusiksi ja huomasi kepin. Muuten se teki harvinaisen hienoa työtä :oD Nokka pysyi tosi hyvin maassa. Kerran se oli aika levoton ja nokka ylempänä sekä muistin jäljen menevän eri paikkaan. Jälkikäteen miettien taisin yrittää ohjata sitä väärään paikkaan, mutta tyttöpä oli niin päättäväinen, että onneksi en yrittänyt häiritä lisää, nosti näet tosi pian kepin. Pakko myöntää, että Pip tietää jäljen kulun paljon paremmin ku mää ite, vaikka sen olen kävellytkin ;o) Kaikki kepit Pippuri löysi eikä häiriintynyt pahasti vaikka kerran pysäytin sen selvittääkseni jälkiliinan ja taisi liina jäädä kerran kiinni johonkin puuhun ja hiukka nyppäsi. Kunpa tulis pian lunta, että näin hieno jäljestys jäis karvanassin mieleen hautumaan talven ajaksi, tästä olis hyvä jatkaa keväällä ;o)

Jäljen jälkeen huikka vettä ja siirtyminen Hossuun, jossa parkkeerasin ihan agikentän kupeeseen. Ekaks lenkki eli tohon juoksu ja hiihto -kategoriaan kirjoittamani noin vartti. Sitte alko agilitaaminen. Kontaktit sujuivat hyvin, tosin ilman namia ylösmenokontaktilla unohtui pysähtyä, mutta julmasti rankaisin sanomalla homman loppuvan siihen. Pikkusen helpomman toiston jälkeen ylösmenon pysähdys sujui hienosti jopa kohtuullisesta vauhdista ;-) Ja keppejä ja hyppytekniikkaa taas tahkottiiin. Ja "kierrä"-kehotuksen Pip on sisäistänyt upeasti :o) Kunpa raaskisin ohjata kiertämisen (siis kiertää esteen taakse ja hyppää mua kohti)  kunnolla joskus myös kisoissakin.