Täytyy käyttää onnettoman lumeton ja lämmin talvi hyväksi.
Tein Pipalle siis 9-keppisen ja noin 500-metrisen jäljen lumettomaan
metsään, ja annoin sen vanhentua noin tunnin. Alussa Pippa oli niin
intona, että meni hötkyillessään ekan kepin ohi. Onneksi satuin
muistamaan sen ja pysähdyin ja Pippa tarkasti paikan uusiksi ja huomasi
kepin. Muuten se teki harvinaisen hienoa työtä :oD Nokka pysyi tosi
hyvin maassa. Kerran se oli aika levoton ja nokka ylempänä sekä muistin
jäljen menevän eri paikkaan. Jälkikäteen miettien taisin yrittää ohjata
sitä väärään paikkaan, mutta tyttöpä oli niin päättäväinen, että
onneksi en yrittänyt häiritä lisää, nosti näet tosi pian kepin. Pakko
myöntää, että Pip tietää jäljen kulun paljon paremmin ku mää ite,
vaikka sen olen kävellytkin ;o) Kaikki kepit Pippuri löysi eikä
häiriintynyt pahasti vaikka kerran pysäytin sen selvittääkseni
jälkiliinan ja taisi liina jäädä kerran kiinni johonkin puuhun ja
hiukka nyppäsi. Kunpa tulis pian lunta, että näin hieno jäljestys jäis
karvanassin mieleen hautumaan talven ajaksi, tästä olis hyvä jatkaa
keväällä ;o)
Jäljen jälkeen huikka vettä ja siirtyminen Hossuun, jossa parkkeerasin
ihan agikentän kupeeseen. Ekaks lenkki eli tohon juoksu ja hiihto
-kategoriaan kirjoittamani noin vartti. Sitte alko agilitaaminen.
Kontaktit sujuivat hyvin, tosin ilman namia ylösmenokontaktilla unohtui
pysähtyä, mutta julmasti rankaisin sanomalla homman loppuvan siihen.
Pikkusen helpomman toiston jälkeen ylösmenon pysähdys sujui hienosti
jopa kohtuullisesta vauhdista ;-) Ja keppejä ja hyppytekniikkaa taas
tahkottiiin. Ja "kierrä"-kehotuksen Pip on sisäistänyt upeasti :o)
Kunpa raaskisin ohjata kiertämisen (siis kiertää esteen taakse ja
hyppää mua kohti) kunnolla joskus myös kisoissakin.
sunnuntai, 7. tammikuu 2007
Kommentit