Eilen illalla taisin tehdä jotain anteeksiantamattoman kamalaa. Aloin harjata Pippaa, furminoin sen korvakarvoja hiukan salonkikelpoisemmiksi. Ja sitten pohdin, että josko hiukan myös perävilloja työstäisin furmilla. Tein sen ja hiukan vielä lisää ja vieläkin. Nyt mulla on melkein villahousuton aussietyttö. :o/ Ja kaikista pahinta on, että himoan furminoimaan sen häntääkin. Pipallahan on kauniin musta turkki, mut housuvillat ja häntävilla sellaista kuolleennäköistä hatrmaansävyistä karvaa. Jospas nyt kasvais tilalle kunnon kiiltävät villapökät! ;o) Seuraavan kerran, kun menen Poriin, käyn heppakaupasta ostamassa biotiinia, jos se hiukkasen kiihkeyttäis plikan karvan kasvua.

Tänään tehtiin kaks ihan kohtuullista lenkkiä. Tuulan lagottojen kans lähdettiin aamupäivällä Hossusta kolmen vartin kävelylle. Ja iltapäivällä pikkasen pitempi. Kun raaskin kävellä hiljakseen, ei ala kovasti yskittämään ja jaksankin yllättävän hyvin. ;o) Aikaisemmalla lenkillä Rokki oli suht koko aika irti ja loppuvaiheessa se suhasi linnun perään. :o( Ja sitten se muka sai haisun jostain muusta mielenkiintoisesta. Ihmeesti se kierteli siinä lähistöllä, eikä mennyt ku vähäks aikaa näkymättömiin.  Aamupäiväkävelyn jälkeen olis ollut agiharkat, mut kippii mikä kippii, ja pakko jättää väliin. Iltapäivälenkillä kuului ampumaradalta aika paljon pauketta, ja Rokki reagoi siihen. Ei reagoinut pahasti, pikkasen tuli epävarmemmaks, mut ei mennyt toimintakyvyttömäks. Yksien pamauksien aikaan tehtiin just sivulle menemisiä, ni onnas yllättävän ok siinä tilanteessa. Selvästi poju haki mun läheisyydestä turvaa, vaiks äijähäntää ei laskenut selän päältä ku ehkä kaks astetta. Ei alkanut sijaistoimintavirtsimisiä, mut poropojan rentous puuttui. Toivottavasti pysyy meen laukausepävarmuus tällaisena eikä pahene uudesta vuodesta tai muusta ylimitoitetusta paukkeesta.

Nyt täällä kaks nassikkaa nautiskelee naudan jalkaluun paloja. Vierekkäin tuossa rouskuttelevat. Mistäköhän sais hankittua pieniä oikeita luita, ku kaikkialla niin hervottoman kokoisia, että alkavat sellaisista lihoa, jos usein antaa. Nellin kanaherkussa on tosi isoja ja Osulan myymät Oscar-luut samoin turhan mittavia. Ennen sai kaupasta tilattua näppäränkokoisia, mut vissiin jotkin säädökset estää sen nyt. Asuttaispa vielä Helsingissä, sillä Hakaniemen hallissa sai luutsydeemit leikkautettua just sopiviks. ;oP

Oon lueskellut saalisviettikirjaa. Jännästi sitä ihan koko aika peilaa juttuja omiin koiriin. Tunnistan sieltä niin monesta kohtaa Wispun ja Vonspun. Ja niin hyvä ohjeistus kirjassa on, että taidetaan Rokin kanssa taas lumen tultua koittaa jälleen kerran saalisleikkiä, kun ei hajut haittaa pienen miehen keskittymistä niin kovasti.