Ei suostunut tallentamaan vuodatus tätäkään, uusiksi siis ja lyhyesti.

Pukkaa huonoa omatuntoa, kun Pippa-raasu ei saa kunnolla käydä lenkillä. Se jää puolialistuneen ja suruisan näköisenä kotiin, ku Rok lähtee metsälle. Tuulan kanssa tehtiin maanantaina ja tiistaina lenkurat. Rokki on ihan nätisti, kuonopantaa sillä käytän. Pienen hetken sai poju olla vapaana ja upeasti tuli mun kutsusta. :o) Ihan ku se hiukka terkemmin haistelis ilmaa hirviepisodin jälkeen. Oon tsuikauttanut pari kertaa paineilmapullolla, ku oon epäillyt korvien alkavan lukkeutua, toiminut on.

Suvi kirjoitteli blogissaan, et alkoittanut juoksukoulun. Muakin kiinnostais tuollainen! Mietin, että pitäs panna tavoite ja kysyinkin velipojalta Yyterin piikistä, tai siis puolikkaasta. Matka on 11 kilsaa, josta vain noin kilsa asvalttia. Mahtaiskohan siellä voida olla koira mukana, vai tarviiko järkätä oma juoksutapahtuma. ;o) Näitten suunnittelujen jälkeisenä aamuna olikin kurkku niin kipeä, että ei uskalla ainakaan viikkoon edes yrittää hölkkäilyntapaista. :o(

Käväistiin Rokin kanssa keskiviikkona pyöräilemässä, 50 minsaa josta alku ja loppu kävelyä. Homma sujui paitsi ku metsätiellä olikin yhtäkkiä irlanninsusikoira. :o( Hyppäsin pois pyörältä, Rokki taakse turvaan ja aloin karkottaa tunkeilijaa. Ei meinannut tajuta, mut loppuin lopuks läks lönköttämään ihmisensä luo. Melkoisen koikoinen se oli, onneks ei vihainen.