Kävin tekemässä reilun puolen kilsan jäljen tuoreeseen kosteaan metsään
ja annoin vanhentua tunnin. Pippa lähti innolla hommiin. Kerrankin se
etsi jäljen näppärästi eikä edes harkinnut tai tarkistellut takajälkeä
;oD Sen vauhti on nykyään suht järkevä, välillä vauhti meinaa kyllä
sokaista sen ja pitää pyöriä ja etsiä se uudelleen. Sen nokka saisi
olla hiukan alempana, mutta hyvin se seurasi jäljen. Ainoa moka on yksi
keppi, jonka se jätti nostamatta, tosin vilkaisi perään, että otinko
mää sen. En ymmärrä, nimittäin oli melkoisen hyvät palkat mukana. Alku
pientä haahuilua, keskivaihe loistavaa nenätyötä ja lopun vaikea maasto
(paljon oksia kaadetuista puista) hiukan haittasi. Ei Pippa mikään
luontainen jälkikoira ole, enkä osaa opettaa sitä keskittymään.
Haaveillaan kuitenkin elokuussa jälkikokeesta ;o)
Jäljestämisen jälkeen mentiin Hosiossaareen agikentälle. Tehtiin puomin
kontakteja mahdollisimman itsenäisesti, ja ne alkoivat onnistua. Pistin
sekä ylösmenolle että alastulolle makkaraa. Varsinkin alastulo pakkaa
tökkimään, kun Pipsu jää odottamaan mua eikä mee kontaktille asti.
Jospa teemme jokusen sata toistoa makkara-avusteisesti, ni jospa se
hiukan alkaa sujua varmemmin ;oD
sunnuntai, 8. heinäkuu 2007
Kommentit