Kävin tekemässä reilun puolen kilsan jäljen tuoreeseen kosteaan metsään ja annoin vanhentua tunnin. Pippa lähti innolla hommiin. Kerrankin se etsi jäljen näppärästi eikä edes harkinnut tai tarkistellut takajälkeä ;oD Sen vauhti on nykyään suht järkevä, välillä vauhti meinaa kyllä sokaista sen ja pitää pyöriä ja etsiä se uudelleen. Sen nokka saisi olla hiukan alempana, mutta hyvin se seurasi jäljen. Ainoa moka on yksi keppi, jonka se jätti nostamatta, tosin vilkaisi perään, että otinko mää sen. En ymmärrä, nimittäin oli melkoisen hyvät palkat mukana. Alku pientä haahuilua, keskivaihe loistavaa nenätyötä ja lopun vaikea maasto (paljon oksia kaadetuista puista) hiukan haittasi. Ei Pippa mikään luontainen jälkikoira ole, enkä osaa opettaa sitä keskittymään. Haaveillaan kuitenkin elokuussa jälkikokeesta ;o)

Jäljestämisen jälkeen mentiin Hosiossaareen agikentälle. Tehtiin puomin kontakteja mahdollisimman itsenäisesti, ja ne alkoivat onnistua. Pistin sekä ylösmenolle että alastulolle makkaraa. Varsinkin alastulo pakkaa tökkimään, kun Pipsu jää odottamaan mua eikä mee kontaktille asti. Jospa teemme jokusen sata toistoa makkara-avusteisesti, ni jospa se hiukan alkaa sujua varmemmin ;oD