Viime ajat töissä ennen kesää on tosi kiireistä ja valitettavasti koikkuset kärsii siitä (ja blogiin kirjoittaminen kans ;o). )

Maanantaista mainittakoon ärsyttävä juttu eli käväistiin Hosiossaaressa koirakentällä. Rokki on hiukan alkanut hidastella autoon mentäessä, ja nyt se kääntyikin ja juoksi yhden naisen luo parin kolmenkymmenen metrin päähän :o/ Mahto nainen pelästyä, kun karjasin, ettei karkulaista saa missään tapauksessa silittää. Autoon menosta pitäs saada tehtyä kivempi juttu ja miten ihmeessä saatas häiriökestävyyttä. Muuten Rokki on alkanut kivasti pitää ulkoiltaessa yhteyttä muhun ja muutenkin on alettu puhua yhteistä kieltä, ni siks tosi harmittava tuo karkaaminen.

Tiistaina käväistiin Tuulan kanssa agikentällä hiukkasen harkkaamassa. Keskiviikkona käväistiin mun serkun kanssa lenkillä. Puuhat on olleet vähäisiä tyyliin Rokki harjoitellut maahanmenoa, pelannut brickiä, Pippa tokostanut pienesti, etsiskellyt palloa lenkillä. Iltaisin ovat saaneet kongit, joihin survon euka-keksiä ja juustoa. Rokin hampaavaihto alkaa olla onneksi ohi. Se puree taas innokkaasti ja puruluut maistuvat. Sisäsiisteydestä mainittakoon, että viimeisten kolmen viikon aikana on tullut kahdet pisut sisään. Kummallakin kertaa olis pitänyt mun tajuta viedä rajusti leikkinyt jäpä takapihalle virtsiksille, toiset matolle ja toiset paprulle. Olkkariin laitin jo ison maton. Jos tulee pisut, ni tulee, matto tarvii joka tapauksessa pestä kesällä.

Tänään oli varsinkin Pipalla aktiivipäivä. Pääsin ajoissa töistä ja tein kummallekin jäljen. Rokin oli pellolla, askeleita ehkä 30, jokaisella kaks nakinpalaa. Pääosin homma sujui rauhallisesti, mutta yhdessä vaiheessa niin kova hinku, että alkoi vetää ja mun estäessä meni pois jäljeltä ja sitten tahtoi lähteä alkuun päin. Muuten olen tyytyväinen :o) Kuului haistoääni duhduh ihan kunnolla :oD Nakki ei oo hyvää jälkinamia, luulen ettei Rokki tykkää siitä niin himona. Pipan jälki oli metsässä Euran tien varrella. 45 minuutin vanhennus, kahdeksan keppiä, kaks suoraa kulmaa, pituutta arvioisin pikkusen päälle puol kilsaa. Janalle lähetin aika kaukaa. Huitas vinoon, käskin tiukasti takaisin. Uudella lähetyksellä meni aivan upeasti :o) Plikka seurasi jälkeä hienosti, kaikki kepit löytyi, kulmat suht ok. Joitain epätarkkuuksia oli ja kuonostin oli välistä turhan korkealla, mutta onnistunut harkka. Kuuden aikaa mentiin vihdoin vinttikoirain maastojuoksuharkkoihin ;oD Pippa pääsi juoksemaan toisena. Se oli aika rauhallinen odottaessa, ei kai tajunnut mistä kyse. Ykskin mies ihmetteli, onko se aina noin rauhallinen, eipä oo ennen Pippurista tuommoista kysytty ;o) Kone pärisi, Pipan panta pois ja pitelin sitä. Houkutteleva valkoisista muovipussisuikaleista tehty viehe lähti matkaan. Pip syttyi heti ja seurasi hienosti loppuun asti, mahtava tyttö ;o) Kun viehe pysäsi, Pippaa ihmetytti. Se otti vieheen ja toi sen mulle, hieno saalis! Koneenkäyttäjä selvästi ei laittanut viehettä menemään niin edelle kuin vinttikoirille. Pippa näytti jotenkin kömpelöltä ja hitaalta vinttareihin verrattuna, mutta eiköhän se lyö ne jo syksyllä, ei kai ;o) Tosi kiva, että Lännen vinttikoirat ei sorsi ei-vinttikoiria ja Pip saa käydä juoksemassa ;oD Noista harjoituksista jatkettiin Hosiossaareen, jossa vedin agiharkat ja taas Pips pääsi töihin. Superkiva päivä hömpyläisellä! Ekalla pätkällä kontakteja, toisella pahin juttu oli keppikulma ja kolmannella pulmaa tuotti ajoitus. Radat otin Peetsa Vilanderin netissä olevista radoista, tai siis noin kymmenen esteen pätkiä niistä. Ihan ku Pippaa ois hiukka juoksureenit painaneet tassussa, mut upeasti se meni, mää pakkasin söhräämään.

Rokki sai tänään maistaa ekan kerran superherkkunamia eli turautin tonnikalapasteijaa suoraan tuubista sen suuhun :o) Ihanaa kattoa kahta onnellista huulten nuolijaa, ku olin antanut sekä Pippurille että Romppasella turaukset ;oD Agikentän vieressä on jotain kattopeltiä tulevaa estesuojaa varten, pyysin Pipan sen päälle, jotta Rokki tulis perässä ja sais tuntea senllaisen materiaalin tassujen alla. Roks ei tullut Pipan perässä, mut tuubin ku näytin, ni heti se sieltä tuli ja tosi varmatassuisesti. Pakko kai vielä mainita tunapasteijan paha sivuvaikutus: ankara hännän heilutus, se meinaa lainkaan loppua ;o) Nam!