Eilen alkuillasta pukkasi päälle migreenin, joten oli parempi jättää
avaamatta tietokone. Parina viime päivänä ei hirveästi ole tapahtunut.
Koiruset leikkivät yhdessä suht paljon. Ulkona Pipan mielestä Rokki ei
ole sopiva leikkikaveriksi, saattaa tehdä pienen hyökkäyksen tai
minimurauksen, mutta se jää siihen. Poikaraasu sitten van toiveikkaana
seuraa. Rokki on alkanut pitää muhun harvakseltaan kontaktia, vaikka
Pippakin mukana :o) Tänään oltiin hiekkakuopilla ihan oikeassa metsässä
lenkillä, upeasti ja reippaasti tuommoinen pikkuinen siellä kulkee!
Eikä huimaa yhtään, vaikka kuopan reunalta katsoo pohjalle, ja
reippaasti siinä likellä reunaa juoksentelikin. Kun loivassa kohdassa
laskeuduttiin, hiukan ensin epäilytti, mut sitten täys faartti päälle
:o)
Yksinään Rokki päässyt kans ulkoilemaan, harjoiteltu luoksetuloa ja
kontaktin pitämistä, namia kuluu, mutta on tehotnnut ;oD Eilen meillä
oli lelu mukana, ja ihan ku Rokki ois tullut voitettuaan haastamaan mua
uusiks lelun kanssa ;o) Koitan keritä palkkaamaan sen kantamisia. Niin
hienosti tänäänkin kantoi metässä jäkälänpalaa, palanen lapintapaista
;o)
Pipalla omat lenkit pääosin tieteskin, mää nuiva olin
puhelimessa eilen pitkään, mut lopuks sentään keskityin kunnolla
hömpsyläiseen. Tänään oli varsin kunnollinen tokoharkka: ruutu
(täydellinen), merkki (ekalla turhan kauas, toinen hyvä),
merkki+ohjatun oikean tuonti (kaunis), merkki+ohjatun vasemman tuonti
(hieno), kierrosta pysäyksiä, luoksetuloa, (nämä hyvät), luoksetuloon
pysäyksiä (turhan huonot jarrut!), nouto (upea), seuraaminen (tarkkaa)
ja siinä ne tais ollakin. Lähtispä lumi, että sais paremmin tehdä
esineruutua ja jälkeä.
Rokin sisäharkka: naksuteltu on niin,
että nyt naks ja sen perään annan herkkupalan, pientä ajan pidennytstä
siis. Katsekontakti hyvä :o) Ruokakuppi menee jo ihan maahan ennen
syömälupaa. Kerran tosin jouduin sen ottamaan pois, kun nassi koitti
varastaa. Lupaa pyydetään muuhunkin kuten hihnasta vapaaksi pääsemiseen
ja ovesta menoon, yllättävän nopeasti se useimmiten vilkaisee mua.
Rokilla on melkosen kova ääni. Se yksikseen leikkiessäänkin
haukuskelee. Ruokakupilla pakkaa tulemaan kitinää, ja silloinhan
ruokakuppi ei laskeudu lattialle. Pienellä takapihalla on usein ihan
pakko juosta rinkulaa ja haukkuakimittää. Seinänaapurilta kysyin jokin
päivä sitten, kuuluuko paljon haukkumista. Ei ollutr kuullut, mutta
tänään näin ja sanoi penikan itkevän mun poissa ollessa. Ei osannut
sanoa, kuinka kauan vinkuu tai mihin aikaan. Jotenkin on vaikea uskoa,
sillä aina kotiin tullessa poju haisee nukkuneelta, venyttelee ja
haukottelee ihan samallai ku herätessä ja pisut tulee ihan heti. Ei
siis hiukkaakaan ahdistuksen merkkejä. Tänään kävin pikaisesti
avittamassa yhtä naapuria lenkille lähtiessä, Pippa sai oodottaa
autossa ja Rokki pikkueteisessä. Kun palasin hakemaan poitsun, se
nukkui rauhassa pienellä koirakeräsellä. Harkitsen, että lauantaina
Porissa käydessä vois vilkaista Hong Kongissa, minkä hintaisia halvat
radiopuhelimet ovat. Mulla on nyt kivan lyhyitä työpäiviä, niin vois
lähteä etuajassa tai palatessa pysää jollain kohtaa kuuntelemaan. Ja
pitäisi saada selvitettyä, kitisyttääkö Rokkia, kun Pippa on oven
takana vai ihan yksinään kotona. Tuntuikin tuo yksinolo jo liian
helpolta. Toinen seinänaapuri ei ole kuullut yhtikäs mitään. Onneks tuo
itkua kuullut naapuri pitää koirista eikä tää häiritse sitä. Selkiäispä
tää. Mun pitää ostaa ihan hevosenkokoinen puruluu tekemiseks ja ehkä
aamulla pitempi ulkoilu ja väsytys. Ja alan laittaa metallihäkin
ovenrakoon silleen, että Rokki voi nähdä Pipan. Löytyispä halvat
"kuuntelulaitteet", että sais testailla eri olosuhteita.
Vaikka koiksuilla on jo yhteinen sävel, tulee välillä Pipalta edelleen
rähähdyksiä, joista Rokki alkanut pahimmillaan huutaa pari kertaa. Mun
mielestä Pip ei kertaakaan oo koskenut, ja muutamassa sekunnissa Rokki
on ihan samanlainen ku ennen. Usein puruluutilanteita.
Teatterikouluainesta pojassa? ;o)
Käsien puremisesta on päästy jossain määrin eroon. Julma-Maria pisti
bliw-saippuapulloseen etikkavettä. Käsienpuurusta seuraa "ei" ja
paremman jutun tarjoaminen ja kehu, kädet ei "poistu" paikalta. Jos
vielä puretuttaa käsiä, truikkasen etikavettä suuhun. Kaksi kertaa olen
joutunut pienesti suihkauttamaan ja tehonnut siis hyvin. Rokki on nyt
parin päivän aikana alkanut oikein kerjätä hellyyyksiä. Kyllähän se
aiemminkin tykkäsi rapsutuksista, mutta nyt saattaa vääntyä
hevosenkengäksi ja on ihan kyltymätön ;oD
torstai, 6. maaliskuu 2008
Kommentit