Eilen alkuillasta pukkasi päälle migreenin, joten oli parempi jättää avaamatta tietokone. Parina viime päivänä ei hirveästi ole tapahtunut. Koiruset leikkivät yhdessä suht paljon. Ulkona Pipan mielestä Rokki ei ole sopiva leikkikaveriksi, saattaa tehdä pienen hyökkäyksen tai minimurauksen, mutta se jää siihen. Poikaraasu sitten van toiveikkaana seuraa. Rokki on alkanut pitää muhun harvakseltaan kontaktia, vaikka Pippakin mukana :o) Tänään oltiin hiekkakuopilla ihan oikeassa metsässä lenkillä, upeasti ja reippaasti tuommoinen pikkuinen siellä kulkee! Eikä huimaa yhtään, vaikka kuopan reunalta katsoo pohjalle, ja reippaasti siinä likellä reunaa juoksentelikin. Kun loivassa kohdassa laskeuduttiin, hiukan ensin epäilytti, mut sitten täys faartti päälle :o)

Yksinään Rokki päässyt kans ulkoilemaan, harjoiteltu luoksetuloa ja kontaktin pitämistä, namia kuluu, mutta on tehotnnut ;oD Eilen meillä oli lelu mukana, ja ihan ku Rokki ois tullut voitettuaan haastamaan mua uusiks lelun kanssa ;o) Koitan keritä palkkaamaan sen kantamisia. Niin hienosti tänäänkin kantoi metässä jäkälänpalaa, palanen lapintapaista ;o)

Pipalla omat lenkit pääosin tieteskin, mää nuiva olin puhelimessa eilen pitkään, mut lopuks sentään keskityin kunnolla hömpsyläiseen. Tänään oli varsin kunnollinen tokoharkka: ruutu (täydellinen), merkki (ekalla turhan kauas, toinen hyvä), merkki+ohjatun oikean tuonti (kaunis), merkki+ohjatun vasemman tuonti (hieno), kierrosta pysäyksiä, luoksetuloa, (nämä hyvät), luoksetuloon pysäyksiä (turhan huonot jarrut!), nouto (upea), seuraaminen (tarkkaa) ja siinä ne tais ollakin. Lähtispä lumi, että sais paremmin tehdä esineruutua ja jälkeä.

Rokin sisäharkka: naksuteltu on niin, että nyt naks ja sen perään annan herkkupalan, pientä ajan pidennytstä siis. Katsekontakti hyvä :o) Ruokakuppi menee jo ihan maahan ennen syömälupaa. Kerran tosin jouduin sen ottamaan pois, kun nassi koitti varastaa. Lupaa pyydetään muuhunkin kuten hihnasta vapaaksi pääsemiseen ja ovesta menoon, yllättävän nopeasti se useimmiten vilkaisee mua.

Rokilla on melkosen kova ääni. Se yksikseen leikkiessäänkin haukuskelee. Ruokakupilla pakkaa tulemaan kitinää, ja silloinhan ruokakuppi ei laskeudu lattialle. Pienellä takapihalla on usein ihan pakko juosta rinkulaa ja haukkuakimittää. Seinänaapurilta kysyin jokin päivä sitten, kuuluuko paljon haukkumista. Ei ollutr kuullut, mutta tänään näin ja sanoi penikan itkevän mun poissa ollessa. Ei osannut sanoa, kuinka kauan vinkuu tai mihin aikaan. Jotenkin on vaikea uskoa, sillä aina kotiin tullessa poju haisee nukkuneelta, venyttelee ja haukottelee ihan samallai ku herätessä ja pisut tulee ihan heti. Ei siis hiukkaakaan ahdistuksen merkkejä. Tänään kävin pikaisesti avittamassa yhtä naapuria lenkille lähtiessä, Pippa sai oodottaa autossa ja Rokki pikkueteisessä. Kun palasin hakemaan poitsun, se nukkui rauhassa pienellä koirakeräsellä. Harkitsen, että lauantaina Porissa käydessä vois vilkaista Hong Kongissa, minkä hintaisia halvat radiopuhelimet ovat. Mulla on nyt kivan lyhyitä työpäiviä, niin vois lähteä etuajassa tai palatessa pysää jollain kohtaa kuuntelemaan. Ja pitäisi saada selvitettyä, kitisyttääkö Rokkia, kun Pippa on oven takana vai ihan yksinään kotona. Tuntuikin tuo yksinolo jo liian helpolta. Toinen seinänaapuri ei ole kuullut yhtikäs mitään. Onneks tuo itkua kuullut naapuri pitää koirista eikä tää häiritse sitä. Selkiäispä tää. Mun pitää ostaa ihan hevosenkokoinen puruluu tekemiseks ja ehkä aamulla pitempi ulkoilu ja väsytys. Ja alan laittaa metallihäkin ovenrakoon silleen, että Rokki voi nähdä Pipan. Löytyispä halvat "kuuntelulaitteet", että sais testailla eri olosuhteita.

Vaikka koiksuilla on jo yhteinen sävel, tulee välillä Pipalta edelleen rähähdyksiä, joista Rokki alkanut pahimmillaan huutaa pari kertaa. Mun mielestä Pip ei kertaakaan oo koskenut, ja muutamassa sekunnissa Rokki on ihan samanlainen ku ennen. Usein puruluutilanteita. Teatterikouluainesta pojassa? ;o)

Käsien puremisesta on päästy jossain määrin eroon. Julma-Maria pisti bliw-saippuapulloseen etikkavettä. Käsienpuurusta seuraa "ei" ja paremman jutun tarjoaminen ja kehu, kädet ei "poistu" paikalta. Jos vielä puretuttaa käsiä, truikkasen etikavettä suuhun. Kaksi kertaa olen joutunut pienesti suihkauttamaan ja tehonnut siis hyvin. Rokki on nyt parin päivän aikana alkanut oikein kerjätä hellyyyksiä. Kyllähän se aiemminkin tykkäsi rapsutuksista, mutta nyt saattaa vääntyä hevosenkengäksi ja on ihan kyltymätön ;oD