Oikea etutassu on siis kipuillut, ja pitkien metsälenkkien ja sen jälkeisen huilaamisen jälkeen Pips on ontunut muutaman askeleen verran. Viime viikolla ontui yhtenä päivänä kymmenisen askelta.

Tiistaina meillä oli hieronta Minnalla. Pippa oli jumissa ilmeisesti ontumisen ja ei-rennosti liikkumisen takia. Etuosassa ja selässä juntturaa, ja oikeaa tassua ei halunnut lainkaan koskettavan. Se ihan kitisi, kun sitä taivuttikin ranteesta. Seuraavana päivänä Pippa venytteli nautinnollisesti ja mun silmään kulki kauniimmin.

EWilen torstaina lähdettiin Kankaanpäähän eläinlääkärille. Tämä samainen ell Ventelä tutki Pispun tassua jo viime vuoden vikapäivinä, jolloin löytyi kipeä nivel tuosta kremppatassusta. Aloitettiin taas runtsimalla tassua, jolloin Pippa alkoi ontua liikkuessa. Nyt taisi olla muussakin varpaassa kipeyttä, lappusessa ei lue tarkkaa kohtaa. Sitten nassi sai raisut aineet nukahtraakseen röntgausta varten. Pupulia kuvattiin kolme varttia, ja nyt mulla on kuvat sen olkapäistä, kyynärpäistä ja oikeasta etutassusta ehkä ainakin kuudesta suunnasta. Niistä ei löytynyt kivun syytä. Kyynärpäät olivat kuulemma nyt nollan ja ykkösen rajamailla, mutta eivät kuulemma milleenkään voi aiheuttaa sille ongelmia.

Sama hoito kuin viimeksi eli joudun piikittämään Pipsunterin niskaan cartropheniä kolmena seuraavana torstaina. Hiukan huonosti sain kyseltyä lääkäriltä, kun seuraavan potskun rottweilerin isäntä steppasi jo hermostuneesti odotustilassa. Agilityä en usko meidän enää ikinä tekevän Pispun kanssa ja kuulemma vinttikoirain maastojuoksu ihan järjetön riski. :o/ Soitin vielä illalla ex-kämppis-ell-Suville, joka ehdotti kunnon lepoa tassulle. Pippa saa pari viikkoa käydä vain lyhyillä max kymmenminuuttisilla ulkoiluilla muutamia kertoja päivässä. En anna sen olla ensinkään vapaana Roksun kanssa. Vähitellen sit aletaan käydä lenkeillä. Pyrin, et Pip ei kävelis lainkaan asvaltilla vaan pehmeäpohjaisessa metsässä vaan. Tulispa jo kesä ja uimakausi!

Toisaalta olen iloinen, että ei löytynyt mitään ikävää nivelrikkoa, josta olisin syyttänyt itteäni. Toisaalta harmittaa, että edelleenkään ei tiedä tarkkaa syytä käpäläistassuongelmaan eikä tiedä, tuleeko se kuntoon. Mut ehkä me opitaan elämään näilläkin ehdoilla.