Pitkä lauantaipäivä kului messarissa, enkä illalla jaksanut kunnolla enää tehdä mitään, joten vähintäänkin reilua oli tehdä Pipalle nyt sunnuntaiaamuna jälki :o)

Veikkaisin, että pituus kuutisensataa metriä. Keppejä 10+hihna, vanhennus reilu tunti, paikka kostea runsasvarpuinen metsä. Muutama polun ja yks hiekkatien ylitys, kolme suoraa kulmaa ja Pipan ensimmäinen terävä kulma.

Pippa seurasi taas jälkeä varsin hienosti, yhdessä kohdassa luulin sen menevän väärin ja mietin, mitä tehdä. Hetken päästä tajusin sen olevan oikella jäljellä, olinkin ylittänyt polun enkä mennyt vain vieressä. Nokka pysyi suht hyvin maassa, ihan ku olis ollut niin voimakashajuinen jälki, ettei ees tarvi pitää kuonoa niin matalalla. Parissa kinkkisemmässä kohdassa se meni upeasti tarkasti haistellen kuonostin maassa. Kepit nousi kaikki tosi varmasti. Viimeisenä oli Pipan oma hihna, jonka löysin taskusta. Jälkeä tehdessä näet luulin olevani jo melkein takaisin tiellä ja lopettavani jäljen, mutta autolle olikin vielä likemmäs sata metriä, ni jatkoin tallomista ja siks hihna "kepiksi". Pippa hiukan ihmetteli hihnaa, mutta toi sen ilman kehotusta mulle :o) Se oli viimeinen, ni sai purkin kissanruokaa, jonka houkuttelevasti pistin tarjolle kannon nokkaan ;oD Pipan eteneminen on nykyään tosi tasaista, hyvää kävelyvauhtia ja hullua vetoa ei lainkaan. Kepin luovutuksen jälkeen se syö namia ja saa itse jatkaa töitä, tää sopii Pipalle tosi hyvin. Kulmat meni tänään ihan hyvin. Suorat kulmat erittäinkin tarkasti ja Pipan eka terävä kulma ihan kunnialla. Pips meni hiukan ohi, mutta huomasi heti, ja pikkusen kaartaen palasi nopeasti oikealle jäljelle, ei varmaan metriä enempää harhaantunut. Sen kanssa on nykyään niin pal ihamampi tehdä hommia, ku se ehtii hiukka jo miettiäkin, enää ei oo kova vauhti ratkaisu vaikeampiin kohtiin ;o)

Toivottavasti ei tuu lunta häiritsemään meen jälkihommeleita, että saadaan jatkaa vielä jokunen kerta. Jospas sais aikaiseks mennä suoraan töistä tallomaan, ni ei joutus ihan pimeeseen mettään kaatuilemaan :o)