Eilen keskiviikkona mentiin aamulla Tuulan ja lagottojen kanssa agibaanalle. Tavoitteena oli treenata kontakteja. Namilla menee hienosti, mutta ilman niitä alkaa jarrutella eikä mene 2 on 2 off. Pitää laittaa tuohon kehotus. Mikäköhän sana sekin sitten olis, ehkä "alas". Lisäksi kentällä oli valmiina paljon aitoja aioka sumpussa, joten yritin tehdä siinä erilaisia kuvioita, joissa haltuunottoja ja ikäviä käännöksiä. Pippa meni tosi hienosti ja sellainen  asia huomattiin (Tuula vielä selvemmin Taran kanssa), että ihan hiljaa ohjatessa koikkunen seuraa paljon paremmin, tätä pitää hyödyntää :o)

Tänään käväistiin myös kentällä. Koska haaveilen jälkikokeeseen menosta noin kuukauden päästä, pitää alkaa harjoitella pk-noutoja esteen ja A:n ylitse. A tehtiin ihan vain kerran. Esteen yli tehtiin muutama toisto. Pippa toi 650g-kapulan pari kertaa niin, että jätin sen kapulan kanssa toiselle puolelle ja "haje" antoi luvan hypätä se suussa ja luovuttaa mulle. Sitten koiksunen sivulle ja heitto, kehotus ja Pip hyppäsi osuen esteeseen, mahtoiko hiukan tuntua. Tuli esteen vierestä takaisin. Juoksin ite toiselle puolelle ja mun juostessa vieressä nassi hyppäsi takaisin päin ja luovutti. Joten toiset kaksi samanlaista palautusta kuin aluksi. Tämän jälkeen hullu-Maria otti riskin eli heiton kanssa nouto. Pip teki mallikkaan noudon ;o) Loistavaa!! Palkkana käytin nännistä, joten väärin tehty asia tuntui varmaan nassista tosi pahalta, kun ei saanut leikkiä sillä.

Eteenmenoa harkataan edelleenkin lenkillä. Pippa lähtee melko varmasti, mutta alkuvauhti saisi ehkä olla rivakampi. Jos se ei ole satavarma, että kaukana on lelu, on vauhti silloin vaatimattomampi. Lelu on siellä aina, pari kertaa tosin olen heittänyt niin, että saakin pallon saaliina, joka lentää yli. Tänään koklasin yhdistää maahanmenon tuohon ja se toimi ekalla kerralla hienosti ja toisella vaan pysäs. Miten tuollainen liike oikeasti voi olla noinkin kinkkinen.