Rokki niveliltään terve ja Pippa saa jatkaa agiliitoelämää, jesh! ;o)

Aamulla lähdettiin köröttelemään kohti Kankaanpäätä, jossa meillä oli eläinlääkäri Kari Ventelälle aika. Kiva paikka, näppärästi metsä ihan vastaanoton vieressä.

Eka potsku oli Rokki. Piskulainen nostettiin pöydälle, jossa polvet tutkittiin oikein vimpan päälle. Terveet, 0/0. ;oD Sydämen kuuntelun perään nukutuspiikki ja taju pois tosi nopeasti. Olin tuhansissa tuskissa, kun jouduin käytävälle odottamaan pojun röntgaamisen ajaksi. Kesti päälle puoli tuntia, olin varma, että siellä on jotain kammottavaa. Rokki siirtyi nukkumaan käytävälle, jonne tuli autosta potsku numero kaksi eli Pippa.

Lääkäri tunnusteli Pispulaisen oikeaa tassua ja totesi, että jotain jos on, niin se on "käpäläisosassa". Alkoi painella eri osia ja varpaita, minkä jälkeen kävelytin plikkaa. Tietyllä manipulaatiolla Pipan sai ontumaan parin askeleen verran. Lappusessa lukee "oikean etujalan 1. varpaan välikämmen-varvasluunivelen kiputila". Ite ajattelen, että oikean etusormen tyvimmäinen nivel aristaa, yksinkertaisemmin noin. :o) Siitä kohdalta on valkoinen karva aavistksen punertava eli mahdollisesti kolottanut vähän. Vasemman tassun saman nivelen kohdalla pienenpieni punertuma myös. Typykkä sai Cartrophen-piikin niskaansa ja mulla on jääkaapissa loppukuuri eli kolme piikkiä viikon välein laitettaviksi. Niskanahkan nosto kevyesti, piikki 45 asteen kulmaan ja sinne tuikataan. Apua, onnaakohan vai pyydänkö terveydenhoitajaserkun hätiin. ;o) Lisäksi ostin varvasvammaiselle Synoquin-kapseleita. Niitä alan antaa, kun piikkikuuri annettu. Kannattaisi kuulemma agikoiralle antaa ihan jatkuvasti ylläpitoannosta, kun tällainen vaiva. Neljän viikon päästä on piikkikuuri ohi, ja sitten on lupa varovasti alkaa agility. Eli elämä jatkuu!!!!!

Pipan jälkeen siirryttiin vilkaisemaan jäpikän röntgenkuvat. Kyynärpäät ovat oikein kauniit. Lonkissa reisiluun pää olisi voinut olla lonkkamaljassa aavistuksen tiukeemmin. Ventelän arvion mukaan lonkat mahdollisesti a tai b ja kyynärpäät nollat. Virallisia tarvii odotella nelisen viikkoa Kennelliitosta. :oD Mutta ei siis pöllömmät nivelet! Kun Rokki heräsi, oli sillä tosi paha olo. Se alkoi kuolata hirveästi, ihan ku vesikraanasta olis valunut, mut sitkeämpää ainesta repukan suusta roikkui. Koko ajomatkan kotiin eli vähän alle puoltoista tuntia kuolaus vaan jatkui. Pinei vesikauhuinen mies. ;o) Kotona Ronspunteri meni soffapöydän alle nukkumaan. Uni tuli heti. Noin puolen tunnin tirsojen päälle päälle se nauskutti pari Eukanuba-keksiä ja vesikin alkoi maistua. Nyt viiteen mennessä ei pupumies vielä ole virtsinyt, mutta askel alkaa näyttää jo koirammalta. Edelleen raasu vielä jää hetkittäin seisomaan paikalleen ja huojumaan. Mut eiköhän elämä jatku, kun pahin krapula menee piksulaiselta ohi. ;o) Kummankin kasvattajille soittelin ja kerroin tulokset. Salme ja Rokki on kyllä eri mieltä, tarviiko nukutuksen jälkeen nukkua filtin alla. :o)

Kumpikin kuononaama sai rokotukset: rabieksen ja nelosrokotteen. En meinannut ensin Pippaliinille nelosrokotetta, kun kerran Kennelliitto määrännyt, että nykyään voimassa kolme vuotta. Mutta se onkin tietyn syksyn päivän jälkeen pistetyt, jotka on silleen voimassa. Lisäksi kysyin, onko Pipsu aavistuksen pullea ja vastaus oli että on. Siispä tarkkuutta ruuan määrään ja jatketaan sitä porkkanaraasteella. Pippa painoi 21,8 kiloa varastettuaan ja syötyään autossa mun eväsleivät. Pistokset pantiin 21,5-kiloiselle koiskulle. Rokkiakin pyysin koplaamaan, ja poika on turhan luiseva, saa olla enempi lihaa luitten ympärillä. Sen paino oli vain 17,8 kiloa. Massakuurille, ei kai, hiukka enempi nappulaa. ;o) Sian korvia taitaa Pip saada tästä lähtein puolikkaan ja mies kokonaisen. :o)