Mulla on kaks aivan uskomatonta pientä koiraa. :oD Kuin voi nassikat olla niin ihania ja ymmärtäväisiä!  Ne pääsee päivässä tuskin puolta tuntia kävelylle mun yskän takia. Niille ei silti tuu mieleen alkaa pahistella millään tavoin. Ovat repukat tainneet lihota mun flunssaviikon aikana, ku saavat suht normiruuat ja lisänä luita sekä täytettyjä kongeja. Pippa on aina jaksanut työstää kongia tuntikausia, mutta nyt Rokillekin on kehkeytynyt riittävästi malttia ja sinnikkyyttä pitkiin herkunhamuamissuorituksiin.

Huomenna on jännä päivä, sillä Pippikseltä kuvataan selkäranka ja etuosa. Keskiviikkona meinataan mennä Rokin kanssa agireeneihin, vaikkei haavettakaan mun juoksemisesta tällä yskällä. Otetaan minimaalisia pätkiä ja Tero heittää pallopalkan, motiovaatioharkkaa siis vain. Sais flunssa loppua, sillä kaipaan metsään lenkille.

Loppuun vielä pienin ylistys mun uskomattomille flunssamattea sietäville koikkusilleni: Pip ja Rok ovat ehdottomasti maailman muruisimmat ja pupuisimmat ihanuuskoirat!