Ollaan käyty paljon metsälenkeillä. Useimmiten kavereina on Tuulan sakki ja torstaina pääsi Rokki viilettämään Mila-koirusen kanssa kanssa. Rokin hallittavuus lenkeillä on ihan ku sinikäyrää. Ihan aaltoliikkeenä menee, edellisen päivänä kuono vie ja kuulosta kuultukaan, kun taas seuraavana päivänä tullaan vähän väliä tervehtämään mua ja luoksetulo rivakka. Voipi olla, et metsässä käy nyt vähempi koiria, eikä olis siis narttuin ihania hajuja niin pal.

Rokula on kovasti alkanut leikkiä Leksu-lagoton kanssa, kun tää ei enää ihan joka kerta pakene turvaan ihmisten jalkoihin. Kolattiin Tuulan kans agikentän lumia pois, ni silloinkin pojat leikki ihan hulluina. Kentältä on nyt isoilta osin paksuin lumi pois ja tarvis vaan jään sulata, et päästään reenailemaan. ;oD Hyppytekniikkaa pian, jeee! Tosin kolaamisesta kipeytynyt selkä vähän estänee harrastuksia. :o/

Eilen Roksulainen huitasi lenkin päätteeksi Hossun koirakentän reunaa aika matkan, ku huomas agikentän likellä olevissa puissa lintuja. Korvat kiinni ja iso loikkari päälle, jos vaikka pääsis likelle puissa olevia lintuja. Mitäköhän tonkin suhteen tekis. :o/ Tänään aamulla Rokki skannaili takapihan näkymiä ja ylhäältä kuului ääntä. Se pisti selvästi muistiin, et 8.33 lensi kodon yli kevään ensikurjet.