Meen tokoilut on olleet aika vähäisiä viime aikoina, mut luulenpa lauantaina löytyneen taas hiukan uutta motivaatiota :o) Aamulla heti kohti Raumaa, jossa Sari Kärnä opasti kahdeksaa toko-koirakkoa. Me oltiin onneks jo kolmansina vuorossa. Meen murheenkryynit eli ruutu ja ohjattu meni tosi hyvin, ei ongelmia. ;oD Merkki tieteskin sais olla tarkempi, ja Pippaliini meni nyt sille oudon hiljaa. Seuraamisessa Pips edisti aikalai, alku hyvä, mut sit tuli vanha väärä paikka takaisin :o( Perusasennoissa erittäin paljon toivomisen varaa. Kai meen on pakko alkaa tehdä tuollaisia tappopitkiä pätkiä, lyhkäsiä reenatessa oon ollut niin tyytyväinen ku paikka ollut hyvä. Pippa oli taas tosi likellä, ihan mussa kii, en tykkää. Palkka saa alkaa lentää taakse. Ja taidan taas alkaa imuttaa ja kärsiä mustelmaisesta kipeästä kädestä. Sitten tehtiin luoksetuloa, jossa kaikki pysäykset vähän niin ja näin. Seisahtui vasta liian monen askeleen jälkeen, tähän lääkkeeksi nopea pallonheitto taakse. Maahan-kehotuksesta pysäsi, mut maastoutui ku hidastetusti, voih. Nyt ei plikka onneks kertaakaan sekottanut käskyjä enkä mää uskaltanut sanoa seisomiskäskyä ihan normaalisti, ku kerta edellisellä reenikerralla oli "lakoomisongelma" seiso-käskyssä. Milleen ihmeessä opin antamaan selkeät käskyt ja miten saan vaadittua täydelliset pysäykset, ku oon ollut hiukan lepsu pitemmän aikaa ;o/ Pysäykset tein kiertoon, paitsi lopuksi kerran koklattiin törppöjen kans luoksetulon kanssa, ei hyvä. Tarttis vissiin harjootella :o) Viimeiseks tuskaisista tuskaisin eli kaukkarit. Pippa-raasulle oon opettanut ne niin epäselvästi enkä vaadi kunnolla, ni karmaiseva suoritus, ku tehtiin vielä epäreilusti tosi kaukaa, mitä ei oo harjoiteltu noin monella vaihdolla pitkään aikaan. Yritetään saada seisomasta istumaan menemään taapäin, ni ehkä saadaan kokeissa jokin säälipiste. Myös paikallaolot saatiin tehtyä ryhmässä. ne meni hienosti, istumisessa ei mitään ja makaamisessa alussa pieni vaikeus, kun sanoin maahan ja sehän alkaa samalla kirjaimella ku jonkin matkan päässä oleva merkki :o) Pips teki aikas sähäkän lähdön kohti merkkiä, mut palas kyl heti mun pyytäessä. Jos joskus olis tuolleen lähellä merkki, ni pitää muistaa masentaa plikkaa enempi. Sanon sille, et nyt liike, jossa Pip odottaa, odottaa. Toisenki kerran ku sanoo, ni eiköhän nassi usko :o)

Saatiin hyvää vinkkiä ja näin tilanteen, mitenköhän ois mennyt nuo mun mielestä meille helpommat liikkeet :o) Taas tuli muistutusta, että kunnon palkka hyvästä työstä, pitää vaatia se minkä haluaa ja rauhallisuus on valttia, ei saa menettää malttia ja ärtyillä, vaikeaa mutta yritän parannusta. :oD Pippa on siitä huono koira, että se tekee aina parhaansa ja vika on lähes poikkeuksetta mussa ;o) Aivan upea homma, että päästiin tuonne, kiitos järkkääjä-Katille ja kouluttaja-Sarille.

Lopuks alkuillasta lähdettiin Pippa Pippurin ja Rokki Romppasen kanssa vielä päälle tunnin (puoltoista?) lenkille Katin ja Sarin bortsujen kanssa. Rokki oli aivan tajuttoman ihastunut bortsupoika Troyaan, kun käveltiin kohti metsää. Metsässä Rokki sit taas leikki intona bortsutyttö Pinton kanssa. Se komensi ja paimensi, ja Roks oli ikionellinen saadessaan niin pal huomiota :o) Koirut kävi uimassakin, tais Rokkikin ainakin melkein uida pienen pätkän :o) Kaikkinensa erittäin hyvä Rauman reisu!

Vähän rankka keikka tosin, Pip ei osaa rauhoittua ja nukkua tuollaisessa tilanteessa ja lenkki oli Rokille aika pitkä. Sunnuntai meni pitkälti nukkuessa. Tosin metsälenkillä koissut heräs eloon :o) Ja tonnikalapasteijatuubi motivoi hyvin Pippaa kaukkarireenissä ja Rokkia missä vaan :o) Kaukkareista otettiin aikalai toistoja seisomasta istumaan, liikaa tuli vääriä ja olin supertarkka, mitä huolin, teki Pip kyl tosi hyviäkin useita.