Menin töihin vasta puolen päivän maissa, joten kävin heti aamusti tekemässä jäljen. Menin radan toiselle puolelle (muutama sata metriä kotoa), missä metsä on aavistuksen kuivempaa sorttia kuin edellisten jälkien pohja. Pituus hiukkasen alle puol kilsaa, keppejä kahdeksan, suoria kulmia muutama ja yks terävä sekä tunnin vanhennus.

Pippaliini on tarpeettoman kiihkeällä tuulella, ei ehtinyt ajatella vaan meni nokan perässä höyryämällä. Kuonostin ei pysynyt kovin hyvin maassa, melkein hukkasi jäljen muutamaan kertaan, kun ei tehnyt tarpeeksi tarkkaa työtä. Kepit nousi hyvin eikä kulmissakaan yhtä lukuun ottamatta mitään huomauttamista. Tuolla vähemmän hyvällä kulmalla Pips otti volttilähdön vai liekö ollut tyylipuhdas valssi :o) Haistotyö kaikkinensa oli harmittavan hätäistä :o/

Pitkä jälki melkein päivittäin on aika raju tahti, kun oli kumminkin taukoa just ennen. En millään raaskisi kummiskaan jättää montaa päivää väliin. Nyt voisi olla paikallaan tarkkuusjälki nurmikolla silleen, että kylvän namppaa liki joka askeleelle. Loistavaa jäljestysaikaa tää talvi, koska namijälkeä voi vanhentaa ilman riskiä lihaisasta ötökkölisästä :o)