Flunssa ja ääni olivat siinä kunnossa, että uskalsin lähteä kokeilemaan
Pipan ohjastamista Liedossa. Ohjelmassa oli kolme rataa, ensin kaksi
agia ja päätteeksi hyppäri. Kaikki tuomaroi Sisko Pulkkinen. Oli kaunis
auringonpaiste, mutta pariin otteeseen meinasi tuuli viedä rimoja ja
taisi viedäkin. Matkaseurana meillä oli Milla ja Ninja. Kisat olivat
etuajassa ja meinasi tulla kiire ehtiä rataantutustumiseen. Oltiin
viereisellä komealla nurmikolla koikkujen kanssa, ja eiköhän meet
oikeen kuulutettu sieltä pois ja likat joutuivat lopettamaan ihanat
kirmailut. Oltiin TSAU-keskuksen viereisessä metsässä pikalenkillä ja
nassit pääsivät uimaankin lampeen ;o) Ja ei menty ensinkään kyisille
kallioille!
Ensimmäinen startti ei mennyt putkeet. En osannut keksiä kunnon
ohjausta, vaikka rata oli ihan kiva. Yleisesti ottaen Pulkkisen radat
olivat hyviä, koska esteillä oli kunnon välit ja hyvin tilaa ohjata, ei
liian vaikeita eikä helppoja. Ekalta radalta tuli tulokseksi vitonen,
sillä yksi rima tippui. Monessa kohdassa olin hukassa, jäin paikalleni
miettimään, että mitä nyt. Pippa meni silti ihan hienosti, noissa
miettimiskohdissa jaksoi ihmeesti odottaa.
Toinen rata ei sujunut laisinkaan. Meillä taisi olla ihan eri nuotit.
Pippa ei meinannut lainkaan istua lähdössä, se nousikin ja palautin
sen. Kun lähdin, se meni heti toisen esteen väärän eli hylly ja mua
ketutti. Yritettiin jatkaa, mut taidettiin juosta kolarikin ja mikään
ei tuntunut onnaavan. Kahdeksas tai yhdeksäs este oli keinu, jolta Pip
poukkas pois. Karjasin, jäykistyin ja lähdin kävelemään pois. Kerrankin
nassi oli nöyrä eikä ylikiihkeä poistuessamme. Ensimmäinen kerta, että
jätettiin rata kesken. Harmitti tosissaan, mutta koulutuksellisesti
hyvä, että tuli kisoihinkin tällainen rangaistus. Pistin Pipan heti
autoon pariksi minuutiksi, ja kun lähdettiin kävelemään, tuntu ku se
ois oikeasti miettinyt asioita, oli vaisu. Syytän itteäni siks, että
auto oli niin lähellä rataa, että Pippa ei pystynyt hiukkaakaan
rauhoittumaan odotellessaan, mutta ei se silti oikeuta kontaktin
hyppäämistä.
Hyppäri oli lopuks ja nyt oli tosiaan kiihdytysrata. Pip veti häntä
suorana hillitöntä vauhtia. Putkesta mentiin viis tai kuus kertaa. Tää
rata oli helppo tuollaselle irtoovalle koiralle, muutamassa kohdassa
piti vaan olla tarkkana ja ohjata oikeaan suuntaan. Pippa nautti ihan
täysillä. Pip tais hävitä vaan puolisen sekkaa nopeimmalle koiralle,
mut rimoja tippu kaks, ni tulos kymppi.
Aikas hyvä kisa pidettiin kotimatkallakin. Ajettiin Auran Hessin kautta
kotio. Pippa ja Ninja saivat sipulittomat juustohampurilaiset, ja
tokihan piti kisata nopeudessa ;o) Pientä varaslähdön tapaista
yritettiin, mutta kisa saatiin käyntiin. Ninja sai elämänsä ekan
hampurilaisen ja raasu vasta nuoleskeli sitä, kun vanha konkari sai
hotkaistua omansa ja yritti varastaa kilpailijan herkun ;oD Kokemus
siis jylläsi ja Pip teki herkusta selvää nopeammin. Eikä tällä kertaa
löytynyt suolakurkkuja vesikupista, kun Pip otti kisan ihan tosissaan
;o)
Kaikkinensa hyvä agireissu siis :o)
sunnuntai, 20. toukokuu 2007
Kommentit