Flunssa ja ääni olivat siinä kunnossa, että uskalsin lähteä kokeilemaan Pipan ohjastamista Liedossa. Ohjelmassa oli kolme rataa, ensin kaksi agia ja päätteeksi hyppäri. Kaikki tuomaroi Sisko Pulkkinen. Oli kaunis auringonpaiste, mutta pariin otteeseen meinasi tuuli viedä rimoja ja taisi viedäkin. Matkaseurana meillä oli Milla ja Ninja. Kisat olivat etuajassa ja meinasi tulla kiire ehtiä rataantutustumiseen. Oltiin viereisellä komealla nurmikolla koikkujen kanssa, ja eiköhän meet oikeen kuulutettu sieltä pois ja likat joutuivat lopettamaan ihanat kirmailut. Oltiin TSAU-keskuksen viereisessä metsässä pikalenkillä ja nassit pääsivät uimaankin lampeen ;o) Ja ei menty ensinkään kyisille kallioille!

Ensimmäinen startti ei mennyt putkeet. En osannut keksiä kunnon ohjausta, vaikka rata oli ihan kiva. Yleisesti ottaen Pulkkisen radat olivat hyviä, koska esteillä oli kunnon välit ja hyvin tilaa ohjata, ei liian vaikeita eikä helppoja. Ekalta radalta tuli tulokseksi vitonen, sillä yksi rima tippui. Monessa kohdassa olin hukassa, jäin paikalleni miettimään, että mitä nyt. Pippa meni silti ihan hienosti, noissa miettimiskohdissa jaksoi ihmeesti odottaa.

Toinen rata ei sujunut laisinkaan. Meillä taisi olla ihan eri nuotit. Pippa ei meinannut lainkaan istua lähdössä, se nousikin ja palautin sen. Kun lähdin, se meni heti toisen esteen väärän eli hylly ja mua ketutti. Yritettiin jatkaa, mut taidettiin juosta kolarikin ja mikään ei tuntunut onnaavan. Kahdeksas tai yhdeksäs este oli keinu, jolta Pip poukkas pois. Karjasin, jäykistyin ja lähdin kävelemään pois. Kerrankin nassi oli nöyrä eikä ylikiihkeä poistuessamme. Ensimmäinen kerta, että jätettiin rata kesken. Harmitti tosissaan, mutta koulutuksellisesti hyvä, että tuli kisoihinkin tällainen rangaistus. Pistin Pipan heti autoon pariksi minuutiksi, ja kun lähdettiin kävelemään, tuntu ku se ois oikeasti miettinyt asioita, oli vaisu. Syytän itteäni siks, että auto oli niin lähellä rataa, että Pippa ei pystynyt hiukkaakaan rauhoittumaan odotellessaan, mutta ei se silti oikeuta kontaktin hyppäämistä.

Hyppäri oli lopuks ja nyt oli tosiaan kiihdytysrata. Pip veti häntä suorana hillitöntä vauhtia. Putkesta mentiin viis tai kuus kertaa. Tää rata oli helppo tuollaselle irtoovalle koiralle, muutamassa kohdassa piti vaan olla tarkkana ja ohjata oikeaan suuntaan. Pippa nautti ihan täysillä. Pip tais hävitä vaan puolisen sekkaa nopeimmalle koiralle, mut rimoja tippu kaks, ni tulos kymppi.

Aikas hyvä kisa pidettiin kotimatkallakin. Ajettiin Auran Hessin kautta kotio. Pippa ja Ninja saivat sipulittomat juustohampurilaiset, ja tokihan piti kisata nopeudessa ;o) Pientä varaslähdön tapaista yritettiin, mutta kisa saatiin käyntiin. Ninja sai elämänsä ekan hampurilaisen ja raasu vasta nuoleskeli sitä, kun vanha konkari sai hotkaistua omansa ja yritti varastaa kilpailijan herkun ;oD Kokemus siis jylläsi ja Pip teki herkusta selvää nopeammin. Eikä tällä kertaa löytynyt suolakurkkuja vesikupista, kun Pip otti kisan ihan tosissaan ;o)

Kaikkinensa hyvä agireissu siis :o)