Koirien mahat on nyt ok, mutta heräsin yhtenä yönä Pipan kuivaan köhimiseen vissiin kuusi kertaa. Se kestikin puoli minuuttia. :o( Edellisenä tai sitä edellisenä yönä oli myös yks köhiminen. Lenkillä, riehuessa tai hihnassa kiskoessa ei yskitä, joten kennelyskä suljettiin pois. Soitin lääkärillekin, mutta ei huolinut meitä, kun ajattelin olevan tarpeellista kuunnella sydän ja keuhkot. Lääkäri käski seurata tilannetta ainakin viikon jossei kaks, koska epäili jotain pientä harmitonta kurkun ärsytystä. Pip vissiin ei halua lääkärille, koska ei oo nyt kolmeen yöhön yskähtänytkään. :o) Hidasäly-minä vasta eilen tajusin, että onhan se kurkku voinut oksentamisestakin jotenkin kipeytyä. Kumpikin koira on ollut superhullu, ku ollaan käyty metsässä ja hiekkakuopilla, jossa ovat juosseet suurella nautinnolla. :o) Ja useimmista kepeistä on poistettu viimeiset hengenrippeet. ;o)

Eilen pääsi sekä Roks että myös Pips AgilitynLumon harkkasiin. :oD Malla oli tällä viikolla pois, ja Pip lunasti itelleen sen paikan. Rokki aloitti. Se oli reipas ja taitava, mutta tällä kertaa puuttui suurin kiihko. Ite olin myös jotenkin epävarma, ku Romppanen ei ollut niin hulluporo, mihin oon jo tottunut. Saatiin homma ok toimimaan, ja jopa mun valssit suht ajalleen. Pippanen oli villieläin. Haukku ku mikäki ja otti namin kädestä niin, että kuivasta rystyskohdasta tirahti pienesti verta. Vauhtia piisas ja intoa jopa A:lta karkaamiseen asti. Aivan upea testata iteään Pippiksen kanssa, tosin se meni loppuvaiheessa transsiin: silmissä hullu kiilto ja korvat ummessa, ajatuksena sillä, että vain nopeus on tärkeää. Kova homma jaksaa juosta saman tunnin aikana kahden koiran kanssa. Vakavasti suunnittelen, josko aloittaisin juoksukoulun ja jos sitten uskaltaisi ilmoittaa kummankin samaan ryhmään. Pip agiloi siis kymmenkunta minuuttia oikein kunnolla, eikä tassu kipeytynyt eikä polkuanturanahka kulunut ensinkään. :o)