Yli kahden vuoden suunnittelun jälkeen me tehtiin se: Pipan eka pk-koe :o) Suuri saavutus meille ;o)
Mulla oli ihan hirveässä kunnossa maha koko aamun, pelkäsin pystytäänkö
ajamaan Ulvilaan noin 20 minuutin matka. Pippa makoili kartanlukijan
paikalla sen näköisenä, että ei hätää, kyllä tää tästä. Haisin varmaan
ihan hirvittävän jännittyneeltä, ärtsyltä adrenaliinilta. Kun olin
ilmoittamassa meidät, oli itsevarma Pip jo nautiskellut palkkaherkun
etukäteen. Meillä oli tonnikalapasteijatuubi namina, eikä Pips oo ennen
muuta ku ojentanut mulle sellaista, eihän metallia oo kiva purra. Nyt
kummiskin tuubi oli täysin tyhjennetty ja pieninä palasina, onneks oli
varanamia auton hanskalokerossa.
Ensin lähdettiin Porin
puolelle ajamaan jäljet. Meille tuli numero kaks, joka oli kivassa
rehevässä mustikanvarpuisessa metsässä, joka oli pal helpompaa maastoa
ku meen tavalliset jälkiharkat. Meillä oli kisaturisti Johanna mukana,
joka lupas huutaa mulle, jos huudan meen eksyneen. Mut Pippapa teki
sellaista kuonotyötä, että ei tarvinnut huudella mitään :o) Jana oli
Pipan parhaita ikinä! Se joutui hiukan odottelemaan, että eka koira
hoiti oman aloituksensa. Nassikalla oli jälkivaljas päällä, pientä
kitinää ja sit se jo nostikin nokkas haiskuttaen ja tais silloin jo
tietää, milleen jälki menee. Tuomari saapui ja sit pitikin jo hypätä
ojan yli ja lähettää Pips. Se eteni todella määrätietoisesti ja aivan
suoraan hyvin haistaen, ei tosin nokka ihan maassa. Noin puolivälissä
janaa se lähti oikealle, eteni vajaat kaks metriä, totesi suunnan
vääräks ja lähti oikeaan suuntaan eikä tuomari huudellut perään,
jiiiihaaa :oD Janan tuomaoi Harri Heikkonen. Päästiin siis jäljelle,
alkuun tuli pieni kieppi, mutta ei se mitään, homma jatkui. Hetken
päästä Pip pysäsi ja kattoi mua kysyvästi. En sanonut mitään ja se
jatkoi. Sillä kohtaa olikin eka keppi, onneks ei ollut
mustikanvarpukohta ja näin sen! Pyysin Pipan katsomaan keppiä ja hiukan
hullutin sitä. Sit pyysin sen taas töihin. Suoran kulman se meni varsin
mallikkaasti ;oD Jäljestäminen oli muuten hiukan kävelyllä oloa, se oli
kuonostin aika korkealla ja välistä aina huomasi jäljen hajun häviävän
ja sit piti haistaa missä menee. Mun diagnoosi on, että jälki oli sen
vertta kosteassa maastossa ja tuore, että Pip piti sitä helppona eikä
sen takia tuhlannut turhaan energiaa. Ekan kepin jälkeen se toi mulle
kaikki oikein hienosti :o) Tosin oltiin jo melkein tiellä ja aloin
epäillä yhden kepin jääneen, mutta silloin alkoi Pip etsiä tarkasti
varpujen joukosta ja siellä se kuudes oli! Upea koikku! Jälki tuntui
tosi lyhyeltä ja meiltä tais mennä siihen yhdeksisen minuuttia. Janasta
pisteitä 40 ja kaikki kepit, ni jäljeltä yhtees 160 pistettä :o)
Seuraavaksi mentiin tottikseen. Meinas tulla kiire, kun samainen
tuomari Hapa Heikkonen ilmoitti, että tottis alkaa ja me oltiin ekassa
parissa. Mulla on aina pieni pelko, että tuollainen puolisen metriä
korkea koissu reväyttää paikkas, sillä metrin hyppy ja liki
kaksmetrinen jyrkkä A-este on rajut. Pieni juoksenteluntapainen
kerittiin ja se hyvä tässä oli, et en kerinnyt turhaan jännittää.
Meidän parina oli Pia Pursiainen ja bortsu Viski, joitten blogia seurailen.
Me mentiin ekaks paikkamakuuseen ja Viski teki hienot liikkeet. Sitten
me yksittäisliikkeisiin. Hapa tykkäs Pipan seuraamisesta, vaikka mun
makuun se oli hiukan liian tiivistä. Luulen, että saatiin siitä
erinomainen. Jätöissä annoin kummassakin vartaloavun. Ihan hyvä taitas
olla reenata silleen, että joku kommentois mun pakkoliikkeita :o)
Maahanmenon jälkeisessä luoksetulossa vauhti hiukka hiipui ennen eteen
istumista. Näistä kai hyvät. Noudoissa olis tasamaalla palautus saanut
olla rivakampi, ja mahtoiko olla A-noudossa, kun olis saanut ottaa
kapulan nopeammin ja varmemmin suuhun. Hypyt ja A:n Pippaliini teki
loistavasti ;oD Ja se piti kapulaa hyvällä ja rauhallisella otteella
niinku aina. Oliskohan yhdestä noudosta tullut erinomainen ja kahdesta
erittäin hyvä. Sit viimeiseks meen murheenkryyni eli eteenmeno. Viski
tuli pois paikkamakuusta ja mää kuiskailin Pupsille, et kentän päässä
on patu, aikas monta kertaa taisin kuiskata ;o) En uskonut hetkeekään,
et nassi lähtee, mut sinnepä se vaan läks ;oD Ja ihme ja kumma,
edettyään aikas suoraan se meni maihin ekalla käskyllä! Pisteitä tuli
yhtees 92, en ois ikinä uskonut.
Viimeiseks Teijo Hanhilampi
tuomaroi meen esineruudun. Kuiskasin nassille "misso" ja pidin pannasta
kiinni. Sitte annoin varsinaisen kehotuksen "esine" ja se lähti
hienosti reippaalla vauhdilla etsimään eikä kerinnyt kauas, kun bongas
jonkin sukantapaisen haisun ja toi sen mulle. Sillä oli niin vauhti
päällä, et esine tippu, mut otti sen heti takas suuhun ja antoi mulle.
Saatiin 30 pistettä tuosta pudotuksesta huolimatta.
Pippa oli
aivan loistava kaveri tuolla kokeessa. Se piti mua pystyssä ja
rauhoitti. Kehuin sitä tosi paljon, mutta kumpikaan tuomari ei
huomauttanut. :o) Tottiksessa se oli yllättävän rauhallinen ja ihmeesti
kesti ilman palkkaa niin monta liikettä putkeen. Pelkästään
paikkamakuun jälkeen se hiukan poukki ja sit tietty ihan viimeisen
liikkeen jälkeen nassi oli aikas villi. Olin sen kanssa tehnyt yhen
harjoituksen Hossun kentällä, että pyysin siltä kontaktia kävellessä ja
palkkasin reilusti ja kehuin rauhallisesti. Se ei nyt ollut liikkeitten
väliaikoja "seuraa"-käskyn alla, vaan kontaktissa ja todella hienosti
pysyi suurin piirtein mun vasemmalla puolella. Huolestuttavasti Pipassa
taitaa alkaa näkyä aikuistumisen merkkejä, ku on kehittynyt
pupuliinille tuonkin verran malttia ;o)
Pisteitä saatiin
yhteensä 292, eli ykköstulos ja koulari JK1 sekä eka sija. Sanottiin
hyvästi BH-koularille ja Pippa on virallisissa yhteyksissä nykyään FIN
TVA JK1 Ghosteye's Black Pepper ;oD Ihan pian en uskalla harkita uutta
jälkikoetta, niin huolettomasti tuo mun tyttöseni jälestää, mut
jos ihme tapahtuu, ni sitte ehkä ;o)
lauantai, 14. kesäkuu 2008
Kommentit