Yli kahden vuoden suunnittelun jälkeen me tehtiin se: Pipan eka pk-koe :o) Suuri saavutus meille ;o)

Mulla oli ihan hirveässä kunnossa maha koko aamun, pelkäsin pystytäänkö ajamaan Ulvilaan noin 20 minuutin matka. Pippa makoili kartanlukijan paikalla sen näköisenä, että ei hätää, kyllä tää tästä. Haisin varmaan ihan hirvittävän jännittyneeltä, ärtsyltä adrenaliinilta. Kun olin ilmoittamassa meidät, oli itsevarma Pip jo nautiskellut palkkaherkun etukäteen. Meillä oli tonnikalapasteijatuubi namina, eikä Pips oo ennen muuta ku ojentanut mulle sellaista, eihän metallia oo kiva purra. Nyt kummiskin tuubi oli täysin tyhjennetty ja pieninä palasina, onneks oli varanamia auton hanskalokerossa.

Ensin lähdettiin Porin puolelle ajamaan jäljet. Meille tuli numero kaks, joka oli kivassa rehevässä mustikanvarpuisessa metsässä, joka oli pal helpompaa maastoa ku meen tavalliset jälkiharkat. Meillä oli kisaturisti Johanna mukana, joka lupas huutaa mulle, jos huudan meen eksyneen. Mut Pippapa teki sellaista kuonotyötä, että ei tarvinnut huudella mitään :o) Jana oli Pipan parhaita ikinä! Se joutui hiukan odottelemaan, että eka koira hoiti oman aloituksensa. Nassikalla oli jälkivaljas päällä, pientä kitinää ja sit se jo nostikin nokkas haiskuttaen ja tais silloin jo tietää, milleen jälki menee. Tuomari saapui ja sit pitikin jo hypätä ojan yli ja lähettää Pips. Se eteni todella määrätietoisesti ja aivan suoraan hyvin haistaen, ei tosin nokka ihan maassa. Noin puolivälissä janaa se lähti oikealle, eteni vajaat kaks metriä, totesi suunnan vääräks ja lähti oikeaan suuntaan eikä tuomari huudellut perään, jiiiihaaa :oD Janan tuomaoi Harri Heikkonen. Päästiin siis jäljelle, alkuun tuli pieni kieppi, mutta ei se mitään, homma jatkui. Hetken päästä Pip pysäsi ja kattoi mua kysyvästi. En sanonut mitään ja se jatkoi. Sillä kohtaa olikin eka keppi, onneks ei ollut mustikanvarpukohta ja näin sen! Pyysin Pipan katsomaan keppiä ja hiukan hullutin sitä. Sit pyysin sen taas töihin. Suoran kulman se meni varsin mallikkaasti ;oD Jäljestäminen oli muuten hiukan kävelyllä oloa, se oli kuonostin aika korkealla ja välistä aina huomasi jäljen hajun häviävän ja sit piti haistaa missä menee. Mun diagnoosi on, että jälki oli sen vertta kosteassa maastossa ja tuore, että Pip piti sitä helppona eikä sen takia tuhlannut turhaan energiaa. Ekan kepin jälkeen se toi mulle kaikki oikein hienosti :o) Tosin oltiin jo melkein tiellä ja aloin epäillä yhden kepin jääneen, mutta silloin alkoi Pip etsiä tarkasti varpujen joukosta ja siellä se kuudes oli! Upea koikku! Jälki tuntui tosi lyhyeltä ja meiltä tais mennä siihen yhdeksisen minuuttia. Janasta pisteitä 40 ja kaikki kepit, ni jäljeltä yhtees 160 pistettä :o)

Seuraavaksi mentiin tottikseen. Meinas tulla kiire, kun samainen tuomari Hapa Heikkonen ilmoitti, että tottis alkaa ja me oltiin ekassa parissa. Mulla on aina pieni pelko, että tuollainen puolisen metriä korkea koissu reväyttää paikkas, sillä metrin hyppy ja liki kaksmetrinen jyrkkä A-este on rajut. Pieni juoksenteluntapainen kerittiin ja se hyvä tässä oli, et en kerinnyt turhaan jännittää. Meidän parina oli Pia Pursiainen ja bortsu Viski, joitten blogia seurailen. Me mentiin ekaks paikkamakuuseen ja Viski teki hienot liikkeet. Sitten me yksittäisliikkeisiin. Hapa tykkäs Pipan seuraamisesta, vaikka mun makuun se oli hiukan liian tiivistä. Luulen, että saatiin siitä erinomainen. Jätöissä annoin kummassakin vartaloavun. Ihan hyvä taitas olla reenata silleen, että joku kommentois mun pakkoliikkeita :o) Maahanmenon jälkeisessä luoksetulossa vauhti hiukka hiipui ennen eteen istumista. Näistä kai hyvät. Noudoissa olis tasamaalla palautus saanut olla rivakampi, ja mahtoiko olla A-noudossa, kun olis saanut ottaa kapulan nopeammin ja varmemmin suuhun. Hypyt ja A:n Pippaliini teki loistavasti ;oD Ja se piti kapulaa hyvällä ja rauhallisella otteella niinku aina. Oliskohan yhdestä noudosta tullut erinomainen ja kahdesta erittäin hyvä. Sit viimeiseks meen murheenkryyni eli eteenmeno. Viski tuli pois paikkamakuusta ja mää kuiskailin Pupsille, et kentän päässä on patu, aikas monta kertaa taisin kuiskata ;o) En uskonut hetkeekään, et nassi lähtee, mut sinnepä se vaan läks ;oD Ja ihme ja kumma, edettyään aikas suoraan se meni maihin ekalla käskyllä! Pisteitä tuli yhtees 92, en ois ikinä uskonut.

Viimeiseks Teijo Hanhilampi tuomaroi meen esineruudun. Kuiskasin nassille "misso" ja pidin pannasta kiinni. Sitte annoin varsinaisen kehotuksen "esine" ja se lähti hienosti reippaalla vauhdilla etsimään eikä kerinnyt kauas, kun bongas jonkin sukantapaisen haisun ja toi sen mulle. Sillä oli niin vauhti päällä, et esine tippu, mut otti sen heti takas suuhun ja antoi mulle. Saatiin 30 pistettä tuosta pudotuksesta huolimatta.

Pippa oli aivan loistava kaveri tuolla kokeessa. Se piti mua pystyssä ja rauhoitti. Kehuin sitä tosi paljon, mutta kumpikaan tuomari ei huomauttanut. :o) Tottiksessa se oli yllättävän rauhallinen ja ihmeesti kesti ilman palkkaa niin monta liikettä putkeen. Pelkästään paikkamakuun jälkeen se hiukan poukki ja sit tietty ihan viimeisen liikkeen jälkeen nassi oli aikas villi. Olin sen kanssa tehnyt yhen harjoituksen Hossun kentällä, että pyysin siltä kontaktia kävellessä ja palkkasin reilusti ja kehuin rauhallisesti. Se ei nyt ollut liikkeitten väliaikoja "seuraa"-käskyn alla, vaan kontaktissa ja todella hienosti pysyi suurin piirtein mun vasemmalla puolella. Huolestuttavasti Pipassa taitaa alkaa näkyä aikuistumisen merkkejä, ku on kehittynyt pupuliinille tuonkin verran malttia ;o)

Pisteitä saatiin yhteensä 292, eli ykköstulos ja koulari JK1 sekä eka sija. Sanottiin hyvästi BH-koularille ja Pippa on virallisissa yhteyksissä nykyään FIN TVA JK1 Ghosteye's Black Pepper ;oD Ihan pian en uskalla harkita uutta jälkikoetta, niin huolettomasti tuo mun tyttöseni jälestää, mut jos  ihme tapahtuu, ni sitte ehkä ;o)