On se valitettavasti kennelyskä. Yöllä Pippa yski muutamaan otteeseen, sanoin aamulla. Kun tulin töistä, nassi inostui ja taas köhisi. Saattaa mennä pari tuntia yskimättä ja sitten tulee minuutin parinkin kohtaus. Se yskii niin, että muakin alkaa sattua omasta kurkusta. Eilisen kisat teki tosi pahaa :o/  Pikkusen mietin, pitäskö hakea apteekista Resilaria yskään ja kipulääkkeeks  ketomexia tai ketorinia. Huomenna meen hakemaan sieltä kilon pöntön biobak-maitohappobakteerirouhetta, joten päätän silloin. Pipalla lie aika kelju olo, sillä se vaan nukkuu. Mielellään se on käynyt pari kertaa ulkona viitisen minuutin pikakävelyn metsikön reunassa, paitsi että julma-Maria pani pannan sijasta valjaat (jos kaula ta kurkku arka), ei kivaa Pipsukan mielestä. Pippaliini hakeutuu lähelle varsinkin yskiessä. Keittiöjutuista se on normaalin kiinnostunut. Ja ruoka maistui erinomaisesti ;oD Pippahan alkoi nappulansyönnin lauantaina. Maha oli silloin vähän huonossa kunnossa ennen ekaa papana-ateriaa, mutta eilenkän ei enää mitään ongelmaa, kakat normaalit eikä ilmavaivoja. Ja eukan jogging-agi maistuu ihan hillittömän ihanalta!! Annan lisäksi piimää, biobakkia, easy-greeniä, b-maxia sekä c-raetta. Ja vielä lääkkeeksi auringonhattu-uutetta maksapasteijamausteella. Huilailua siis Pipan elämä tällä hetkellä, ja pitää soitella Hämeenkyrön agikisoista ja perua ne. Jatketaan agilitaamista kisamielessä joskus ens vuonna, ehkä 29.3. Harkataan kyllä vielä tänä vuonna, kunhan pupsi saadaan taas entiseen teräkuntoon, ei sovi ottaa turhia riskejä terveyden kanssa ;o)