Sama vanha juttu eli keskiviikkona agi ja muuten vaan ulkoilua ja pientä sisäharkkaa. Siis Rokilla oli jokaviikkoinen AgilitynLumo, jossa pikkasen turhan kiekura rata meen makuun, ku tykätään suorasta, jossa päästellään häntä suorana. Mitään erikoista ei ollut, nyt ei onneks ryhmän koirien takia takia jarruttelua vaan ihan mun takia vain. Tero huomautti, että Rokin vauhti kuolee totaalisesti joka alastulokontaktilla. :o( Tilattiin Suvin kanssa Agility Right from the Start -kirjat, ja pitäs lukea sieltä kontaktiosuus. Sellaista olen jo hiukan pohtinut, että jospa Rokki koskettas nenällä maata kontaktin jälkeen ja siitä lentäs palkka eteen. Luen kirjaa ja mietin, sillä kyl kontaktit pitäs hiukkasen rivakammin onnata tehdä. :o)

Otsikossa on kitinä ja sekin koskee Rokkia. :o( Jossain lähellä on kiimanarttu ja nytkin kuuluu pöydän alta kitinää. :o/ Säälittää toisen tuska. Lenkillä se on välistä ihan kaistavää, imeskelee kusia aivan himona. Mää ite oon tän takia tosi ärhäkkänä eli ei kiva yhtälö laisinkaan. Aamulla oltiin lagottojen kanssa kunnon lenkuralla Järilässä, ja kyllä oli ihana katsella rennon Rokin kulkemista metsässä eikä mitään sekapäisyyksiä. Yhdessä kohtaa Pomppis sai sen oloisen haisun nenään, että pistin varmuuden vuoksi hihnaan, ettei haisu vie mukanaan. Rokki on viihtynyt hirveän hyvin nyt takapihalla. Se menee istumaan aidan viereen ja nostaa nokan ylös ja haistelee. Kerran taisi saada erityishaisun, kun alkoi ulvoa. Aita on heikkoa tekoa, joten porostin on varmuuden vuoksi hihnassa takapihalla.

En tiedä, vaikuttaisko kastraatio mitenkään RokkiPokkiseen, mut ajatus kyllä houkuttaa mua. On kamala katsoa kieli pitkänä läähättävää, stressaantunutta ja hulluilmeistä poropoika hihnalenkillä.

Pippa meinasi seota, kun oltiin serkun kanssa lenkillä. :oD Ajettiin nesteelle parkkiin, josta lähdettiin kävelelmään. Autossa ei oo tällä hetkellä etu- ja takaosan välillä verkkovirityksiä, joten salamannopeat koiranshuudelmat osuivat heti sekkua korvaan. ;o) Pippis pikkuista on ahdistanut mun ärhentely kusia nuolevalle portsulle, ja jokusen kerran Pip on jäänyt seisomaan ja katsomaan, että kannattaako kävelyä edes jatkaa. Voi pientä. Pikku hömppäleeseen tehoaa vanttuun pudotus, sillä eihän silloin voi ahistaa jos saa noutaa mun hukkaaman vanttuun. ;oD