Tänään lauantaina tein Rokille illalla jäljen nurmikolle lähelle kotia. Askeleita 150, koska en saanut enää kaarrettua riittävän loivasti eikä mahtunut tallomaan. Nami joka askeleen varpaissa. Rokki oli sopivan rauhallinen ja veto miellyttävää :o) Se meni askeleittain, muutaman kerran pakkasi etsimään askelta sivulta, liekö multa tippunut sinne turvotetun nappulan nestettä kädestä. Koirun nenä on turhan tarkka apparaatti :o) Kolmelle askelmalle tais jäädä nami, oikein hallittua ja tuhisevaa haistotyötä taituripenikalta ;oD

Oon järkyttänyt poikaa, ku pyydänkin ruokakupilla maahan! Se istuu ja tuijottaa, et tälleen täs aina on tehty. Laitan kupin hetkeks pois, ni kyllä on nopea maahanmeno hetken päästä uudella yrittämällä :o) Irtaantuminen  ja luokse tuleminen kivoja, tarjoaa kontaktia hyvin, jos ei mahdotonta häiriötä. Huomenna tokon jälkeen saa Roks kontaktoida Köyliössä.

Saalisleikissä tehdään lähileikkiä, missä varma puru seuraavalle, ni on leuat alkaneet aueta :o) Koitan ehdollistaa, et mun sihistessä kannattaa irrottaa, jatketaan vielä tälleen "vetoleikkityylisenä".

Rokki ei tykkää mennä autoon. Se pistää korvat pitkin selkää ja säkäkorkeus alenee ainakin viis senttiä, ja pentuli väistää mua. Koitan muistaa alkaa tarjota sen ruuat takapenkillä ja kunnon palkka joten herkkua. Ja en saa pyydystää sitä, vaan oltava muka itsevarma ja jotenkin saatava pöhkyli kiesiin.

Käsittelyharkoista en oo muistanut kirjoitella. Mää saan tehdä kaiken, joskus mutinaa, mut ymmärtää kyl mun katseesta mikä homman nimi. Ollaan tehty hampaitten katsomisreeniä silleen, et Roksu mun edessä mää pidän paikallaan ja ihmiset pitää nenästä tai hivelee sitä. Vähitellen tästä siirrytään huuliin ja sit hampaisiin. Onnannu ihan ok.