Jotta Pipan asema vanhimpana ja korkea-arvoisimpana mun koiralapsista säilyy, täytyy sen saada viettää laatuaikaa mun kanssa. ja mikäs se voisi olla laadukkaampaa kuin tokostus ;oD

Seuraaminen on hyvää. Ei täydellistä, mutta kontakti upea ja paikkakin ok. Pipasta muutoin oli Salmen ottama seuraamiskuva tänään tulleessa Canis-lehdessä!!!!! Luoksetulon pysäytyksen tein yllättäin luoksetulosta, ja seisomisen jarrutus meni turhan pitkäksi, ei naruleleun arvoisesti. Siispä uusi yritys, yritin sanoa "seiso" lyhemmin ja napakammin, ja siitä tulikin kaunis pysähdys! Mutta kutsuessa luo vauhti hiipui, en alkanut pyytämään maahan, vaan huusinkin sille kannustusta eli lisää vauhtia ja heitin narun. Otettiin vielä luoksetulon nopeuden palkkaamista ja kiertämisistä sekä seisominen että maahanmeno. Maahanmeno ei onnannut ekalla, mut kaks toistoa perään hienot. Liikkeestä jätöt tehtiin, istuminen sais olla hiukan nopeampi, mutta ei voi ku todeta, että kuin ihmeessä Pip saa ne aina tehtyä oikein, taiturinassikka! Nyt ku tuon tähän kirjoitin, mennee kaikki totaalisen sekaisin ;o) Eteenmeno unohtui tänään kokonaan. Aamureenissä Pip teki hienon noudon ja yllätin merkkiharjoituksessa, ettei merkki ollutkaan kartio vaan auton perästä löytämäni litran pullo tuulilasinpesunestettä. Panin valkoisen pullon lumettomaan kohtaan, niin näkyi kunnolla. Just oikeapaikkainen ja hienon nopea merkki :o)

Pippa tekee nyt vieläkin innokkaammin; jännä miten toinen koiru vaikuttaa, vaikka ei ollut ees mukana. Taisin unohtaa mainita, että kumpikin oikein halusi syliin kynsienleikkuuseen, kun toinen katsoi aidan takaa ;oD Hölmöjä nuo koirustimet!