Aamupäivällä lähdin Rokin kanssa ensin veljeni luo. Insnööriveljeä jälleen hyväksikäytettiin eli joutui laittamaan mun läppäriin nettitikkumeiningit kuntoon. ;o) Rokki oli aikas rauhallinen sisällä, mutta nuorin poika hermostui syöttötuolissaan Roksun haistelusta. Porostin joutui omenapuuhun kiinni ulos tirsailemaan. Yhden jälkeen lähdettiin PAHAn epiksiin. Tää oli Rokin ja mun eka kisantapainen ja pikkasen kyllä jännitti. :o) Paikalla oli pal tuttuja ja ihan kiva odotella meen maksimölliluokkaa. Varsin pian päästiin radalle, joka oli kuin hiukan epämuodostunut kahdeksikko. Rokki odotteli startissa nätisti, lähti reippaasti matkaan, mut taisin ite olla sen verran kireä ja pakkasin "kannustushuutamaan" normaalia enempi, ni Roks rauhoitti tilannetta hiljentämällä vähän vauhtia. Hienosti poronen tuli mun kanssa, mutta vauhti ei ollut sen tavallista vauhtia. Kontaktit tosi nätit. :o) Oletin vähän liikaa yhdellä putkeen lähetyksellä, mutta vauhtia oli niin vähän, että ehdin korjaamaan eikä tullut vielä kieltoa. Ohjaus tuossa vähän hajosi ja kun ihan liki rataa oli koiria, niin Roks katsoi niitä juostessaan. Huomatessaan, et pitää jatkaa rataa, se lähti suoraan kohti mua ja himputti aidan viereen eli kielto. Korjattiin ja mentiin rata loppuun. Tulos vitonen ja pari sekkaa aliaikaa todella löysään ihanneaikaan. Roksula joka tapauksessa teki mun kanssa rataa, kuunteli hyvin ja suoritti esteet hienosti. :o) Saatiin huomata, että tarvitaan rajua häiriöharkkaa, joten tars löytää jokin toinen möllirata. :o) Kiva ensikokemus Roksun kanssa. Ja ens kerralla tä'ytyy hulluttaa ja haukuttaa se kunnolla ennen rataa, että jos sit vaiks olis normaali ja osaisin ohjata silleen ku oon tottunut. ;o)

Kotona oltiin neljän jälkeen ja suht heti pakkasin Pippa Pippurin sekä namit autoon. Ensin pieni kävely ja sitten tein Pippikselle ehkä 120 askeleen jäljen, jossa Bestes-Futter MeatBalls -puolikkaita ja Rokilta jääneitä keitetyn broiskun sydämen palasia. Kova hinku hommiin, haisto alkoi hyvin ja ei mennyt hulluksi vetämiseksi. Se söi suurimman osan nampasta, jota oli suht joka askeleella. Lopussa nassi alkoi tuhista siihen malliin, että tais olla ötököitäkin siellä, mutta komeasti mentiin loppuun asti. Jokin yksittäinen askel jäi haistamatta ja ötökät hiukan kiihdyttivät vauhtia, mutta kaikkinensa eritaitava nenäeläin mun Pupsini. :oD Eikä edes tassua suojaava töppönen häirinnyt. Polkuanturaan vaikuttais nyt tulleen uutta vahvempaa nahkaa, mut edelleen se näyttää kerroksiselta. Yhtää se ei haittaa nassia.

Iltasella Tuula soitti, että palailivat Porin agiepävirallisista (Malla sijoittui hienosti medimölleissä!) ja käväistiin puolisen tunnin metsäkävelyllä. Rokki oli suht kesy rankan päivän jälkeen, ja Pippa oli nyt pisimmällä kävelyllä noin viikkoon. Polkuanturainen ei ottanut kävelystä nokkiinsa, tosin suojattiin se varmuuden vuoksi taas tossulla.