Stressiä pukkasi. Ja kenelle? Pipalle!! Koirilla oli meinaan torstaina luupäivä. Ne seivat isot Nelliltä hankitut naudan jalkaluut. Parisen tuntia kumpikin rouskutteli takapihalla. Taas annoin ne väärin, eli koiruset vaihtivat luut. Parin tunnin pureskelun jälkeen nassit alkoivat saada sen verran tarpeekseen, että jo alkoivat pöristellä. Ne varoittavat toisiaan kyllä niin kaukaa, että ei millään voi tulla kärhämää. :o) Pippa vahti luutaan takapihalla makoillen. Sitten lähdin vetämään agiharkat ja koirustajat saivat jäädä kotiin nukkumaan mahat luista pullottaen. Oli muutoin ihan superreenit, sillä jokainen koirakko teki oman huippusuorituksen. :oD Kun tulin kotiin, hyvä että Pip morjesti mua. Pakko päästä takapihalle. Ei mikään hätä paitsi luuhätä. ;o) Äkkiä sitä puremaan. Illemmalla alkoi olla tosi viileä ja otin koikut sisään. Taas Pispulla kova tuska, että päästävä luun luo takapihalle. Sehän ei tavallisesti ulkona viihdy, jos ovi on kiinni. Sinnepä vaan meni ja taisi järsiä puoli tuntia vielä. :o) Sittenkin oli hiukan vaikea jättää luu, pakottava tarve olla luun luona, stressasi pientä. :o) Siispä armelias matte heitti luut roskiin ja korsput saivat alkaa rauhassa nukuskella. :o)

Perjantaina aamulla Järilässä lenkillä ja pitkästä aikaa Roks jahtasi jotain eläintä. :o(  En nähnyt mitä, mutta kuului kyllä. Luulen sen olleen pupunen. Roks piti rajua ajohaukkuaan (tai -huutoaan) ja veti häntä suorana pitkin metsää. Onneks se oli niin tohkeissaan ja ylikierroksilla, ettei pystynyt kunnolla keskittymään ja eläin meni oikeastaan heti hukkaan. Porostin oli siis koko aika näkyvillä, juoksi ympäriinsä ja voimakkaan hajun kohdalla huutaakiljahteli, mutta ei saanut onneks kunnon hajua lähteä kauaks. Se oli koko aika näkyvillä ja että se teki upeita ainakin metrin korkusia loikkia, ku yritti nähdä saaliin. Yllättävän äkkiä korvaton koira palas mun luo ja se sai olla loppukävelyn piuhassa.

Perjantai-iltana oli agiharkkaset eli Johanna & Halla, Suvi & Tyty, Tuula & lagottotrio sekä mää ja mun koirat. Kyllä!! Myös Pip teki hiukan. :oD Rokki oli ihan pikkasen lahna, mutta saatiin me hyviäkin pätkiä tehtyä ja onneks tajusin lopettaa kummankin setin lyhyeen. Tuula oli löytänyt kivan haastavat radat. Nyt harkattiin selvästi ohjaamista ja mulle ja poroselle sopii aika likeltä edestä ohjuu, persjättö on niin toimiva. :o) ja valssi kans. Takaa ohjaaminen ei oikein toimi, ku oon aina edellä, putkeen lähetys oli pikkasen vaikea, joten sen tapaista olis tarpeen harrastella. Radalla oli vinokepit, jotka sujui kivasti, mitä nyt kerran hätiköin ja Romps tuli pois. Varsin hyvä reeni. :o) Keppien suoristamista ja kontakteja ei tällä kertaa. Ja sitten se, mistä vieläkin hengitys kiihtyy. ;OD)))) Pippaliini on nyt sen verran pitkään ollut täysin ontumaton ja juoksennellut metsässä reippaasti, että se pääsi agiloimaan rimat maassa. :o) Uskomatonta, että ihan ku sillä ei ois ollut puolentoista vuoden taukoa. Se on upea!!!! Ja sairaan nopea, ku ei tarvi hypätä, täysillä vaan eteenpäin. Eräs hidas onnistui törmätä siivekkeeseen ja tömpsähti nurin oikean kätensä päälle. Nyt peukku vähän kipuilee, mutta onneks saa sentään blogia päivitettyä. ;o) Pip oli kaks kertaa radalla ja kummallakin kertaa sen nopeus yllätti, ku oon viime aikoina tottunut ihan erilaiseen. Alkuun ku päästiin, ni sit sain suht hyvin kerrottua, miten edetään. :o) Voi kunpa tassu kestäis, ni vois ottaa Pipan pienesti radalle joka harkkakerralla. :oD Se oli ihanaa!