Pulleus ja punaisuus johtuu yllättäin verestä, sillä hyttyspahat imevät yltiöhimokkaasti vertä meistä viattomista ihmisista ja eläimistä. :o/ Oma päänahka melkein riekaleina ja kuononaamoilla vähän väliä patteja kuononselällä. Kesken tuon edellisen lauseen päätin, että nyt ne pannaan ja pantiin kans heti. Koirilla on siis nyt kummallakin kaulassa biospotix-haisupunkkipanta. Tuntuu näin aluksi (viime kesänä tälleen liki viikko), että hajun takia melkein silmiä kirveltää, joten luulisi pari päivää tämän ihan oikeasti estävän hyttysetkin. Leikkasin pannat vähän lyhemmiksi, ja jämäpalat pistin jemmaan, jos vaikka niitä hieroisin omaan ihoonkin. ;o) Ja kuten arvata saattaa, ei saman koiran kaulassa ole kauluria ja punkkispantaa. Rokki lakkasi eilen pöntön käyttämisen. Porostin on kyllä toipunut kastraatiosta erinomaisen hyvin. :o) Siitä ei enää arvaisi, että alle kaks viikkoa sitten leikattu.

Puuhastusta on nyt jaksanut, sillä viileys ja sade saa mun ja koirat hyvälle mielelle. :oD Eilisen urakka oli aidan viritys, eli takapihan seitsemisen metrin puolikaatuneen aidan korvaus. Matskuina oli 10 metrin rulla 120-senttistä aitaverkkoa, viis puoltoistametristä aitatolppaa, kaksi kompostikehikkoa portiksi ja iso pussillinen nippusiteitä. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta siitä tuli varsin hieno. ;oD Rokki olis halunnut ottaa vasaran omakseen. ;o) Pippa ehdotti, että jospa jahdataan sen aikaa kissoja, kun vanha aita pois ja uusi vasta tulollaan. :oP Käväistiin mattopyykillä, ja kuonostajat makoilivat kiltisti hihnassa auton vierellä. Jokirannassa tuuli kivasti, joten hyttyset eivät hyökänneet. Ja saatiinpa valutettua kahden maton pahimmat kosteudet takapihan narulla ennen sateen alkua, kerrankin ajoitus toimi.

Eilen illalla oli agireeni, jossa olin vain radanrakentajana ja kommentoijana. Pippa toimi myös radanrakentajana, pussinläpijuoksijana ja sai pikkasen pätkän mennä rimatonta rataakin. Ei ensinkään jäykkyyksiä tai kipeyksiä! :OD

Tänään oli aikainen herätys ja lähdin töihin pk-kokeeseen. Haaveilin pääseväni henkilöryhmään, mutta meninkin esineruutuapulaiseksi. Sekä alokkaan että avoimen jäljellä oli neljä koiraa, kun kumpaankin luokkaan oli maksimina kymmenen. Suorastaan niukkiskoe, ja sää oli vielä lähes täydellinen. Pilvipouta, ei sadetta, ei painostava, hyttyset pikkasen ehkä kiusas. Esineruutu onnasi joka koirakolta hyvin, kaik löysivät vaaditun määrän esineitä. Jälki ja tottis ei kaikilta kumminkaan mennyt ihan hurrattavasti, ja koulareita tais tulla yhteensä kolme. Pk-koetyöskentelyt on aina niin kivoja, kun tulee kova himo alkaa tehdä näitä omien koiskujen kanssa. Ja Roksukin saa nyt vähitellen palailla normielämään.

Kävimme kävelyllä, johon yhdistimme tarkkuusetsinnän ja pudotetun esineen. Tarkkuusruutu oli puolisuunnikas, jonka ala kuutisen neliömetriä. Pipalle piilotin ensin 50-senttisen. Nassikka löysi sen ja alkoi kaivaa ku mikäkin myyrä. :o/ Selvästi hajulla, kaiveli ja antoi piiskulainen periksi. Pyysin plikan pois, istutin ruudun  ulkopuolle, hain ja matalalla äänellä puhuen näytin kolikon sekä vein aussikan pois. Nenätyöhön lähes lentävä poro, jolle piilotin näyttelystä saadun punakeltaisen mytyksi solmitun nauhan. Tarkkaa työtä ja aikas pian taitoporo löysi ja palautti. Taisin ite olla liian innokas, sillä nauhanen tipahti ja Roks vain odotteli palkkaa eikä meinannut antaa käteen. Jännityksellä suoritusvuoroon Pippis, jolle näytin kolikon ja sanoin, että tuotaan kunnolla. Aiempi rankaisu eli homman loppuminen toimi, ja nyt teki töitä aivan eri koira. Määrätietoisempi etsiminen ja äärimmäisen korrekti kolikon nosto ja palautus. Uskomaton pieni aussie ihanainen! :oD SItten Rokki töihin, ja nyt esineenä supi-sukkapidike. Rokki kyllä etsi koko ajan, mutta jostain syystä kesti likemmäs minuutin vaikka aika liki meni muutamaan otteeseen. Nyt todella kaunis antaminen mulle. Pippa näytti niin pupuiselta, että heitin supin vielä ruutuun ja päästin Pipsin irti. Esine tuotiin käteen tosi nopsasti ja taitavasti. :o) Lenkki jatkui ja sairaslomalaisporo oli puolihillitön. Se haastoi mua ja Pippaa jatkuvasti leikkiin. :o) Hiukan sitä toppuuttelen, kun ne tikit vielä kerta on. Rokki oli fleksissä, Pip vapaana. Ruudussa Rokki kolmen metrin liinassa, kun en riskeeraa yhtään, että lähtisi huitelemaan ja haavansa revähdyttämään. Käveltiin metsässä ja sain tiputettua Pippikselle lelun. Päälle 50 metrin päässä kerroin jotain tippuneen. Pipsunteri ampaisi hakemaan ja jatkettiin Rokin kanssa muutama metri, niin sain tiputettua porosellekin lelun. Roksu huomasi sen, hyökkäsi intona noutamaan ja toi hienosti. Ja sitten saapui seuraava raju eli Pip toi oman pudotettunsa, jonka se haki tosi upeasti. Jatkettiin kävelyä ja Pip sai kantaa lelua. Kun en kerta enää järjestänyt mitään, tiputti Pipsi ite lelun ja kerjäsi lupaa saada noutaa se. ;o) Ihanuuseläin.

Kotohubailuna olen naksutellut koiria pahvilaatikkoon. Tuskin onnaan ikinä saada sinne kerrallaan neljää tassua, mutta kaksi menee kummaltakin hienosti. ;o) Ja en tajua, milleen ne noin hienosti jaksaa odottaa omaa vuoroaan, mun suloiset pupulaiset. :oD