Ennen Kokkolan agikisoja käytiin varmaan joka toinen päivä jos ei useammin harjoittelemassa. Ilma ei onneksi ollut tappokuuma.
Maanantaina oli meidän varsineiset treenit. Siellä oli useampi lyhyt
pätkä. Ensin oli kova alkukiihdytys, ja siitä yritin ohjata kepeille,
putkeen ja milloin mihinkin. Tosi vaikeaa, en tahdo keretä reagoimaan
ajoissa eikä oma kroppa ole riittävän hallinnassa. Kävi ikävästi, kun
yritin kääntää Pipan edessäni jatkamaan uuteen suuntaan ja se
juoksi täysillä päin. Sattui sekä mua että Pippasta, raasu huusi, kun
kaaduin sen päälle. Pip ei meinannut heti lähteä kävelemään, mutta
pienen hetken päästä se jo liikkui. Mentiin metsään, jotta näkisin,
loukkasiko se pahasti. Onneksi se kulki normaalisti, ja vesilammikolle
tultaessa se meni makaamaan siihen mahalleen takajalat suorina
taaksepäin. Nautinnollisesta ilmeestä ja läträyksestä päättelin nassin
olevan terve ja jatkettiin harkkoja.
Muina päivinä treenattiin lähinnä kontakteja, jotta Pip oppisi tekemään
ne itsenäisesti. Alasmenolle se jää odottamaan mua, joten pakko kai
alkaa vähitellen miettiä siihen käskysanaa, kun en osaa opettaa sinne
muutoin menemään.
tiistai, 17. heinäkuu 2007
Kommentit