Meen joulu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä täti oli ja on edelleenkin sairaalassa. Jotkin päivät parempia, jotkin huonompia. Aattona oltiin serkulla, päivänä myös ja silloin tuli myös veljen perhe paikalle. Tapaninakin oltiin samalla porukalla. Rajua syömistä tuli harrastettua monta päivää :o) Pippa-raasu sai tyytyä todella niukkaan jouluruokaan, vain pikkumaistikkaat se sai noista mausteisista ruuista. Veljenpoikien kanssa sujui hienosti, vaikka välistä Pipan piti hiukan shuudella heitä :o) Pipan kanssa oli ihan helppo olla, kun se ihmeesti on hiukkasen rauhoittunut, ei mennyt ku kolme ja puol vuotta ;o) Rasittavaa tuo perheen meluamisen keskellä olo kyllä on, kotiin päästyään Pip makasi aivan raatona ja nukkui sikeästi.

Pippa sai joululahjaksi paljon puruluita, pehmolelun, kissojen hiirilelun (se sopii täydellisesti kissakoiran suuhun!), keksiä ja namia. Paketinavaamistekniikka on plikalla tehokas, keksit se sai kiinni teipatuissa pahvirasioissa, pari pientä keksiä joka rasiassa. Parasta Pipsun mielestä taisi olla repiminen, vaikka namikin kyllä oli hyvää :o)

Sekä aattona että päivänä Pippaliini sai lahjaksi kivat agi- ja tokoharkat ;oD Oltiin Hossun kentällä, ja nassi nautti ihan täysillä. Yks täydellinen ruutu, yks täydellinen merkki, yks täydellinen merkki+ohjatun haku, kaks noutoa sekä paikallapysymistä. Kaikki meni niin hienosti, että ei voitu ottaa toistoja, siispä leikittiin! Agissa hyppytekniikkaa, aitaneliössä hyppelyä ja puomia sekä keppejä, tosi kivaa oli :o)

Tänään torstaina oltiin aamulla Onnin kanssa kävelyllä. Poika on reipastunut hienosti, väistää taitavastyi Pipan leikkiessä rumaäänisesti, mutta sitten heti taas menossa mukana :o) Reilun tunnin kävelyllä oli hauskaa ja juostuakin Pipan tuli niin rajusti Onnin kanssa, että piti ihan viilentyä makaamalla kuralammikossa.