Pariin päivään ei yskänkohtauksia :o) vaikka koiskunterit ovat saaneet metsällä viilettää sen vajaan vartin vapaana. Jesh ;oP

Eilinen oli luupäivä (naudan jalkaa viitisentoista senttiä), ja taas onnistuin antamaan murulaisille luut oikein päin eli eivät tehneet vaihtareita. Liki puoltoista tuntia narskuttelivat nautinnolla ja sitten kyllä taisivat vaihdella. Paha-Marian oli pakko testata taas Rokkia. Otin tunapasteijatuubin huomaamatta taskuun ja menin Rokin luulle. Se oli oikein ystävällinen ja rauhallinen, joten kehaisin sitä. Herkullisen tunapasteijavälipalan jalkeen se jatkoi luun työstöä.

Tottelevaisuus on sujunut Rokilta kivasti. Ei nytkään kitinöitä ja reipas asenne tekemiseen ;o) Sivulle meno meinaa olla hieman takainen asento, mutta siirtymällä edemmäs tulee onneks namia. Eteenliimautuminen alkaa olla niin röyhkeää, että voitaneen pian vähän vaikeuttaa. Joteskin kyllä vielä haluaisin paljon toistoja että Roks on ihan satavarmaan täydellisen suorassa mun edessä. Tein päätöksen, että aletaan käyttää reeneissä sanaa "ups", mikä tarkoittaa "nyt tarjosit väärin, koitetaanpa uudelleen". Roks tarjoaa niin upeaa maahanmenoa niin monessa tilanteessa, että tarvii saada varmuuden vuoks tuollainen sana, ettei se vaan huomaa mun pettymystä ja ala mennä makuulle hitaasti. Mun pitäs saada muistiinpanot Kaisa Hilskan toissaviikon luennoista, siellä voi olla muutakin hyvää vinkkiä operanttiin koulutukseen.

Ulkona on mennyt ok, vaikka ulkoilu on niukkaa. Rokki ei oo lähtenyt omille reissuilleen ja pitää mua kivasti silmällä. Pippa on tosi innoks juoksemaan Ronspun kanssa. Ulkona ei varsinaisesti reenata, mutta jos tää koirusten terve olo jatkuu, ni pian aloitamme. Sairaslomailun valitettavasti huomaa koirusten käytöksessä. Illalla pimeässä lähdetään pienelle pisuselle, ja kyllä osaa tyypit olla pöhinäherkkiä. Liian vähän puuhaa, ni näkevät pimeässä vaikka mitä kommentoitavaa. ;o) Toivottavasti tähän tulee pian muutos. ;o)