Edellisestä päivityksestä unohtui mainita Suurten Rohkeuksien Koira eli Rokki. Ennen AginLumon harkkoja pesetettiin auto Itäkeskuksen WashKingin pesukujalla. Romppanen on aiemmin autonpesussa näyttänyt hylkeeltä, kun korvat pitkin selkää. Se on ollut ihan pieni surkea repukka. Nytpä porostin tuli istumaan kartanlukijan paikalle ja oli ihan rento ja reteä, mahtoiko pitää itteäs auton omistajana. ;o) Se seurasi tilannetta ja haistoipa pesuharjastakin! Pienesti epäilen, ettei haju tule auton tuulilasin läpi, mutta Rokin ilme sanoi, että kyllä tuli. :oD)

Metsälenkeillä ollaan oltu, varsinkin tänään oli ihanaa eilisen sateen jälkeen. :oD Ehkä eilinen lenkki sateessa oli vielä nautinnollisempi. :oD Pippa on rökittänyt Rokkia ja juossut sen kanssa niin kovasti, että etuosa on ollut muutaman kerran jäykkä. :o(

Toissapäivänä tein kummallekin korppuselle tarkkuusruudun. Ruutu oli varpuisessa metsässä, reuna jotain puolentoista ja kahden metrin väliltä. Reunamerkkeinä neljä mäntyä. :o) Suvin ohjeitten mukaan talloin reunat ensin ympäri kolmesti ja rajulla poljennolla. Sitten keskialue ja Pipsin nouto autosta. Näytin nassille kynän tupen ja pyysin odottamaan noin kymmenen metrin päässä ruudusta. Piilotin ja pyysin sen paikalle makaamaan tassut melkein tallotun reunalle. Piirsin sormella kuviota hyvintallottuun reunaan ja kuiskasin Pupulaiselle "pieni". Se alkoi haistella kivan rauhallisesti eikä hötkynnyt ensinkään. Selvittelin etsintäkokeen sääntöjä, ja tuskin on sallittua tuo makuulähetys koetilanteessa. Meen tavoitteettomien tarkkusetsijöiden tapauksessa käytetään silti tätä tyyliä, koska tälleen ei ole mitään vaaraa sekoittaa tarkkuutta ja tavallista esineruutua. Vähän niinku reilumpi meininki koiruselle tälleen selkeämmin. ;o) Piilotin Pipalle toisenkin ja taas hieno suoritus. Ei tarvinnut kaapia sammalia pois, kun aussielaisen hermot kesti hyvin etsiä. :oD Hienouseläin! Sitten vuoroon poropoikanen. Rokillekin näytin, mitä meinaan piilottaa ja samat alkujutut. Rokista kuului melkoinen haistoääni ja sillä on niin ihanan järjestelmällisen rauhallinen tyyli. Popu löysi pikkuesineen äkkiä, reagoi välittömästi ja hieno palautus mulle. Ja toinen haistoreeni perään ja taas yhtä upea. Mahtitaitava! Ja myös matte oli taitava. ;o) Sain siis luotua Pipalle rauhallisen alun ja Rokin kanssa virtsit tuli vain ennen ruutua, ruutujen välissä ja jälkeen, mutta itse työ tehtiin antaumuksella ilman merkkailuajatuksia. :o)

Perjantaina agiharkoissa oltiin Tuula, Maarit ja mää koirinemme. Rokki oli aikas reipas, innostuin jopa itte haukkumaan sen kanssa. ;o) Hiukan portsu tais välistä hyytyä kepeillä mutta kivasti saatiin tsempattua. Hyvä mieli jäi! Ennen agia Maarit liikkuroi Pipalle ja mulle kaks kertaa tunnistusnoudon. Eka yrite ei hyvä, Pip ei keskittynyt ja toi väärän. Otin sen pois ja pyysin hakemaan oman. Toi sen, mutta en tiedä, toiko tuurilla vai nenällä. Toinen tunnari oli jo varsin pätevää haistotyötä, joten lopetimme siihen. Hiukan lisäksi seuraamista ja metallinpoutoa taitavan Pupsipipsulaisen kanssa. :o)

Sain vihdoin keitettyä koiskuille herkkua. :oP Ostin Tenhon tilalta viimeksi kaksi kiloa naudan sydäntä, joka nyt keitettiin ja palastettiin sopiviksi. Keitin sen hiukan ylikypsäksi, että on kuin "kuivempaa" käsitellä. Maku on huumaavan hyvä. Yleensä Rokki uuden namin saadessaan heittää sen maahan ja tutkii, meinaanko myrkyttää viattoman koirani. ;o) Nyt se nauskaisi pienen sydämenpalan välittämästi. :oP

Olin lauantaina pk-kokeissa töissä apurina esineruudussa. Mielenkiintoista seurattavaa ja hiukan tuli ajatus, että sitäkin pitäisi puuhastella aktiivisemmin omien rekkujen kanssa. :o) Ja mistäköhän saisi selvitettyä, miten etsintäkokeen "pudotettu esine" ihan virallisesti tehdään, ainakin Pippa mahtais tykätä kovin.