Eilen maanantaina oli seuran maksikoirain harkat ja koikkuja kivan vähän, kolme. Ratana oli Anne Saviojan jokin kolmosluokkien rata pienin muutoksin. Kyllä teki taas tuskaa pysyä Pipan perässä, enkä pysynytkään. Pip teki loistavasti itsenäisesti kepit. Etenin tosi paljon ja menin aidan toiselle puolellekin. Nyt pitäs alkaa luottaa sen suorittavan ne ilman mun toistelua "menemenemene..." . Tietyssä kohdassa Pip kehitti liian kovan vauhdin, enkä keksinyt, kuinka saan sen kääntymään putkesta  mun luo enkä jatkamaan suoraan. Olin jo niin väsynyt ja hengästynyt, etten kyllä tuossa loppuvaiheessa kauheasti jaksanut enää huutaa. Miten ihmeessä saisin omat liikkeet rauhallisemmiks ja liikkeen sulavan jatkuvaks?? Pippa oli viimesellä harkkapätkällä ihan piipussa, ku teki hillittömän määrän toistoja erään epäpätevän ohjauksen takia. Se meni ojaan makaamaan, ei siellä vettä ollut, mut pikkusen ehkä kostea. Aattelin, ety nyt se tapahtu, Pip kyllästy opettamaan mulle ohjaamista ja irtisano sopimuksen. Kyl se sieltä ojasta nousi, ja pienen vesihuikan jälkeen taas ku uus koira ;o) On se sit ihana pupulainen, ja tosi kärsivällinen agiope, ku jaksaa aina vaan mun mokailuja :o)

Tokoa tehdään säästeliäästi ;o) Kaukkareita pyrin tekemään kaukaa yksi tai kaksi vaihtoa ja kunnon palkka päälle. Yleensä jätän lelun taakse ja toimii hienosti. Eteenmenoa suht päivittäin on tehty yks tai maks kaks toistoa per lenkki. Tänään lähti varsin rauhallisesti matkaan, sity muisti, et leluhan on kaukana eli lisäs vauhtia. Harmi juttu, Pip ei löytäny narupalloa ja tuli hetken päästä kovaa vauhtia takaisin. Kehuin pal ja heitin edamit sille suihin. Ei muuta ku uus hullutus ja lähetin uusiks aavistuksen lähempää. Nyt vetäs alusta lähtein hirviää vauhtia, mut vieläkään ei löytäny ja palas palkalle käytyään hyvin kaukana. Huusin siis kummallakin kerralla hirvittävät kehut ja taputin kovinta käsistä lähtevää läpsytysääntä sem ollessa lähellä lelua. Menin lopulta ehkä kymmenisen metrin päähän lelusta ja vihdoin sain nassin näkemään sen. Pitäsköhän mennä silmälääkäriin ;o)

Seuraaminen on ihanan innokasta, ollaan tehty hiukkasen ja "kiusaan" sitä silleen, että liikutaan selkä edellä, ni on enempi haastetta :o) Pitäs treenata jnkun muun kanssa, ni sais tehtyä tunnaria, viimeks tehty kauan sitten agikisojen parkkiksella Turuus. Kävyillä kyl välist kokeillaan, ja hienosti nenä löytää :o)