Eilen tein kummallekin koikkuselle jäljet. Ilma on ollut viileä, joten metsäkään ei kuiva, vaikka yllättävän "rapealta" jäkäläosuus tuntui kengän alla. Pipan jälki oli metsässä, pohja, osin puolukanvarpuista, osin sammaleista, osin jäkäläistä ja osin "kuollutta", siellä täällä oli risuja. Talloin jälkeä 14 minuuttia, joten se lie ollut kahdeksisen sataa metriä pitkä. Vanhennus kaks tuntia, kepukoita kymmenen ja olikohan suoria kulmia neljä ja kaks terävää.

Pips teki oikein mallikkaan janan, meni suoraan noin 20 metriä ja hyvin noukki. Jälki yleensä menee hukan takaviistoon, jotta nassi ottaa varmemmin oikean suunnan. Suht aina lähtee oikeaan suuntan jälkeä ja toivon oikeanlaisen hajun jäävän mieleen ja että osais saman tien sitten kääntyä ja lähteä pois takajäljeltä, näinhän nassikka teki koetilenteessa. Alkupuoliska jäljestä oli varsin hyvää työtä, suorat kulmat ok. Terävät kulmat ei oikein menneet kovin hyvin. Ekalla se oikaisi aikas rajusti, mutta se on täysin ymmärrettävää kovan tuulen takia. Tän jälkeen jäljestys muuttui turhan korkeanenäiseksi. Mietin, että onko nuo terävät niin vaikeita, että Pippuri tulee epävarmaksi. Ihan heti terävän kulman jälkeen en halua keppiä laittaa, että haistais kunnolla ja namiakaan en metsälle jätä, ihan satavarmaan metsän eläin nauskauttaa sen suihinsa. Tarvii ehkä etsiä varastot, jos löytys jokin vanha filmirullakotelo ja panis sellasen sisään herkkua ja puoliks kaivas sen jäljelle. Siten sais palkattua ilman, että mun puhe tai kehut häiritsee Pupsin työrauhaa. Toisella terävällä se teki aikamoiset kierrokset. Ihan koko ympyrän, mutta loppujen lopuks jälki löytyi. Tuli mieleen, et tarvii ehkä alkaa pitää Pipsiä pitemmässä liinassa, ni jos kulmat sujuis paremmin. Nyt se on noin kolmen metrin päässä musta. Ja koska Pipan veto on nykyään järkevää, vois koittaa ihan pienesti vielä hiljentää vauhtia, siis reippaasta kävelyvauhdista normaaliin.

Jälki sujui ihan ok, nenä vähän tosiaan korkealla ja kulmissa etsimistä, mutta mentiin siis koko jälki ja kaikki kepit nousivat :o) Yks keppi meinas jäädä, mutta huomasin Pipan haistavan "keppityyliin", ei löytynyt ihan heti ja meinas jatkaa, jolloin kysyin, et onko siellä keppi ja etsi sen sitten. :o) Tuulen vaikutuksen huomasi, mentiin jäljen vieressä, mutta keppi käytiin etsimässä askelten kohdalta. Mun koiranlukutaito ei oo tarpeeks hyvä ja Pipan tyyli niin vapaa, että ei me kyllä tänä vuonna enää mennä jälkikokeeseen. Harkitaan ens vuonna, jos vaikka oltas kasvettu ja kehitytty rajusti ;o)

Rokin jäljen tallasin nurmikolle lukion taakse. Mun talloessa meni vierestä pari oikaisevaa kävelijää. Kannattais tehdä jäljet aamulla, ni noita kävelijöitä ei olis ollut useampaan tuntiin ja ois varmemmin puhdas nurmi. Talloin 100 askelta ja pistin jokaiselle tuplanappulat. Rokki osaa uskomattoman rauhallisesti mennä jäljelle, vaikka ihan hulluna hommaan. Toisaalta mulla ei oo vartailukappaleena ku Pippa, joka ei paljon kiihkeitä tunteitaan tai halujaan peittele :o) Näytin jäljen ja Romps matkaan. Noin kymmenen askeleen jälkeen meni ohi kovaääninen moottoripyörä ja sitä oli pakko katsoa. Heti sen perään kuonostin maahan ja työ jatkui. Muutamassa kohdassa veto oli turhan kovaa, mutta pääosin järkevää vetoa. Rokki selvästi tietää askeleella olevan kaks namia ja sen tähden käy sen nenällä läpi kannasta varpaaseen. Muutaman kerran se tais huomata nappulan varpaissa ja koitti hypätä sinne, mut en päästänyt ja pentulainen palas toivottuun haistotapaan. :o) Yli 200 napulasta nurmikkoon jäi vissiin kaks kipaletta, oon kovin tyytyväinen tuohon tarkkuuteen. :oD Taitava pikkuinen!

Mun pitää nyt kysyä joltakulta ohjetta, milleen alkaa vähentää nameja. Ja pitäs laskea tältä blogista, montako kertaa on jälestetty. Pitkään vielä tehdään näitä suoria tai lievästi kaartavia. Yks selvitettävä asia on kans, että milleen alkaa erikoisjäljen koesuoritus. Tuskin Romppasesta tulee FH-jälkikoiraa, mutta jos siinä kummiskin olis ainesta enkä sitä pilaa, ni en ainakaan olis heti pennusta lähtein opettanut jotain ehdottoman kiellettyä pisteitä miinustavaa hommelia :o) Luin tänään Palveluskoiraliiton vihkosta Jäljestäminen, ja kovasti tekis mieli koittaa opettaa kulmia ja muuta, mutta maltti taitaa olla valttia, jos vaikka Rokista tulis pikkusen Pippuria rauhallisempi jäljestäjä.

Eilen jäi tettelevaisuusharkat ihan pelkkiin sisäreeneihin. Tänään mentiin jokirantaan isolle nurmikolle kummankin kanssa harkkaamaan. Ensin sai Pips tokostaa ;oD Nouto ihan hyvä, 650grammasella ku en muistanut metallisen olevan autossa. Sitten kaukkarit matkalta reilut viis metriä. Pikkusen Pippuri siirtyy, mutta mun koulutusvirhe, ei aleta niitä sen suuremmin jankkaamaan. Pyrin ohjaamaan silleen, että Pipan on kiva tehdä, ei turhia ahdistuksia mun uhkaavien käsimerkkien takia. Tuo saapi olla meen kaukkaritavoite, kokeitten miinuspisteet mun vika ei Pipan. Sitten luoksetulon pysäyksiä tosin tolpan kiertämisen jälkeen eikä luokse tullessa. Pipalla oli kiertäessä kova vauhti ja mulla kova ääni, sillä "seiso" sai Pipsulaisen makaamaan, ja vielä useamman kerran. Tätä siis tehtävä paljon lenkeillä, vaikka Rokki siellä onkin häiritsemässä. Maahanmeno meni hienosti, koitin laittaa siien tosi matalan äänen, että on oikein erilainen. Reenattava siis mun käskevää normaalia "seiso"- ja matalaa "maahan"-kehotusta. Pipan vauhti oli tosi kova, joten hiukka kesti saada kroppa pysähtymään. :o) Mulla on hiukka väärä asenne, mut meillä ei oo suuria tavoitteita, ni olkoot vauhti kova hiukan vaatimattomammilla pysähdyksillä, jolloin satavarmaan tiedän Pipan nauttivan hommasta täysillä :o) Loppuun ruutua, tätä otettiin liian monta toistoa. Taas Pips alkoi jarrutella turhan ajoissa. Osasin onneks peittää pettymykseni, kutsuin nassikan pois ja uus yritys. Saatiin onnistuneita hienoja muutama kerta ja kunnon patukkapiletykset siihen perään ;oD

Sitten meni Pips autoon odottelemaan ja porostimen vuoro puuhastaa. Tehtiin istumista, maahanmenoa, noudontapaista, irtaantumista ja leikkimistä. Rokki toi mulle tennispallomatkusta tehtyä luuta. Typerä-minä halusin kolme toistoa, ku ois kannattanut jättää kahteen. Ne meni hienosti ja kolmannella lelu tippui, sit tehtiin houkuttelemalla pari tuomista vielä. Mää siis vaan heitän ja Rokki saa mennä hakemaan ja mun kehuessa se tuo ja vaihdetaan namiin :o) Ja annan lelun takas, että ei keksi alkaa jemmata sitä. Istumiset ja makaamiset meni kivasti, se on niin odottava aina, et pelkää sen haukahtavan ;o) Ei onneks mitään melusaastetta, vaan keskittynyttä innokasta tekemistä :o) Irtaantumista silleen tehtiin yks kerta, et hullutin luulelulla, pidin pannasta kii ja mentiin neljän viiden metrin päähän. Sit otettiin suunta lelulle ja katseesta lähetin lelun luo. Tosi innokas pieni poika :o) Saalisleikki lopuks, hiukan jo väsymystä havaittavissa. Ei tehty montaakaan toistoa, kun satuin saamaan jonkinmoiset patukan irrotukset, olihan sitä ennen ollut pienen hetken jopa Romppasella kaks patua suussa samaan aikaan, haastetta siis piisaa ;o) Vetämisleikkiä lopuks hiukka, ku se on niin kivaa ja saa äristä ;oD

Muusta tänpäiäivsestä mainittakoon, et leikkasin kummaltakin kynnet. Roks oli ihan otettu, ku se sai eka tulla "hoitoon" :o) Se oli koirankeräsellä ja joka tassun jälkeen se sai namia, jotka houkuttelevasti oottivat viereisen tyynyn päällä. Loppunamiks puolikas ihanasti suussa rouskuva keksi ;oD Pipan kyndärit sitten ja hienosti Rokki jätti Pipan tyynyllä olevat namit rauhaan, kun kerran olin sille pienesti murahtanut. Rokki pääsi tänään eläinkauppaankin puruluuostoksille :o) Oltiin oltu pitkällä metsälenkillä, ja että se käyttäyty ihanan  rauhallisesti väsyneenä, ei tarvinnu niin kiihkeästi yrittää ehdottaa mulle ostettavia :o) Ostettiin yks kuivattu mahapihvi, jonka koiksut saa ottaa evääks, ku mennään Puurijärvi-Isosuolle.