Viikko päivittämäti, mutta aikas rankkaa kyllä ollutkin. Pahimpana päivänä sain työt tehtyä yöllä noin puoli kahdelta ja aamuherätys puol kuus. Mutta taisin selvitä hengissä. ;o) Ja mun ihanaiset korppukoirat ovat olleet niin ymmärtäväisiä. Lenbekille ovat päässeet, ei erityispitkille, mut yks ainakin tunnin pitkä. Reenaus harvinaista herkkua.

Kahtena iltana otettiin koko iltaruuan vertta sisätokoa. Pippa jälleen kerran kiihkeä ja innokas. :o) Rokki taasen oli ihan ku miettinyt itekseen juttuja ja ei mennyt edes jättöliikkeet sekaisin vaikka sekajärkässä tehtiin, taitomies. :o) Rokille pitäs saada uusia juttuja repertuaariin, mut jospa jouluna. ;oP

Tänään mentiin aamusti Hossuun, jossa pidettiin Tuulan ja lagottojen kanssa agiharkkaset, jesh, ihanaa. :o) Harkkana tuommoinen blogista löydetty rata ilman kahta viimeistä estettä. Pippa oli radanrakennuskoirana ja sai vähän hypeskellä ja putkeilla siinä. :oD Nassi oli onnesta soikeana. 8oD Rokin kanssa ei olla tehty iäisyyksiin, siis aluksi muistutettiin mieleen A, mut olis pitänyt tehdä kepitkin siinä kohdassa. Roks teki kaikkineen ihan ok. Mulla välistä väärä suunta, puuttuvia käskyjä ja muuta harmittavaa. Jaakotus onnas ja kivasti jäpikkä imaisi putkeen. Lopuksi keppejä ja sit saatiin jo oikea ilme peliin. Ihmeesti Roks muuten etsi aitoja, vaikka viime kerrasta hiukkasen aikaa. Alku- ja loppulenkeistä mainittakoon, että yhdestä paikkaa löytyi upea puolukkakätkö. Järisyttävän hyvän makuisia, Pippakin veti niitä ku hoover. :oP

Puolukoista sutjakka siirtymä koiranruokaan. Lakkasin siis anatamasta aamuruualla piimää ja sen jälkeen ei oikeastaan laisinkaan Romppu-miehellä löysävatsaisuuksia. :o) Ehkä se oli tuo, nyt ainakin nautitaan paremmasta ajasta. Saavat siis syödä Happy Dog Irlandin loppuun yhdessä. Porista Lemmikkikeskuksesta haettiin jo uusi säkki, jos vaikka tulee vatsavaivaisuuksia, ni saa Rokuli vaihtaa heti uuteen sorttiin eli Golden Eagle Holistic Salmon -nappulaan. Samaisella matkalla käytiin veljen luona. Näin NE! Eli meen uudet omat agiaidat, onni on taitava veli. ;oD)) Enää puuttuu rimanpidikkeet ja maali, ni saadaan alkaa omat hyppyharkat. :o) Ne oli just näppärän pienet, mahtunevat hyvin autoon, jippii!

Viikon kivoin juttu eli jälki meinas unohtua. Päivät ihan sekaisin, taidettiin jäljestää torstaina. Pippa ajoi eka oman jälkensä, jonka talloin hotellin lähelle. Pituus puolisen kilsaa, vanhennus vajaa kaks tuntia ja kepukoita kuusi. Pip wispulainen oli suvereeni, erinomaista nenätyötä ja raaski jopa antaa kepit mulle nätisti, vaikka ihanana palkkana oli nappulaa ja cesaria. Rokin hommaan en oo lainkaan yhtä tyytyväinen. Sille noin 300-metrinen samanvanhuinen kuusikeppinen jälki Huovin tien kupeessa. Kolmanteen keppiin saakka hienoa haistotyötä porostimelta, mutta sitten homma hajosi. Roks kyllä jälesti, mutta jokin häiritsi, ei meinannut pysyä jäljellä, oli pakko merkata kolme vai neljä kertaa ja jokin muu kiinnosti. En usko sillä olevan motivaatio-ongelmaa, niin intona se on, mutta ehkä siellä haisi jokin riistaeläin tai jotain muuta häiritsevää. Pipan jälki oli runsasvarpuisessa metsässä ja Rokin pääosin sammalpohjaisessa metsässä. Tarkoitus on jatkaa vielä jäljestyskautta, jos on lumetonta. :o)