Torstaina tein Pipsulle jäljen Huovintien ja Voitoistentien risteyksen likelle eli pääosin sammal- ja jäkäläpohjaiseen metsään. Yli puol kilsaa, kymmenen keppiä, pari suoraa kulmaa, vanhennus päälle tunti. Jana melko hyvä. Alkumatkan nenätyö aika sähellystä, pian janan jälkeen oleva eka keppi nousi, mutta toka ja kolma jäivät sinne. Haistaminen hiukan rauhoittui, kulmat ok ja loput kepit löytyivät.

Tänään lauantaina oli ohjelmassa arviolta 600-700-metrinen jälki Eurantien vieressä, taas kymmenen keppiä, vanhennus vajaa tunti, yks terävä ja kolme suoraa kulmaa. Osa matkasta oli sammalta, osa jäkälää, suurin osa varpua ja löytyi siitä niukkakasvuista aluetta, jossa tuskin mitään, vain maata ja neulasia. Jana ihan hyvä, puolisentoista metriä nassikka meni takajälkeä ja sitten käänsi. Pippa selvästi teki tarkempaa työtä kuin toissapäivänä. Tuuli oli muutamassa kohdassa vähän siirtänyt jälkeä, mutta se ei haitannut. Kaikki kepit nousi, mutta kulmat kuononaama olis saanut mun mielestä ottaa tarkemmin, tosin selvittiin niistä näinkin.

Mun pitää alkaa muutella keppien määrää, niitä taitaa olla liki aina kymmenen. Ja pitää harkita kulmien merkkaamista, että osais tarkemmin pohtia niitten vikoja ja kuinka yrittää korjata. Ja pitäs varmaan vanhentaa tupla-aika, jos vaikka jälki olis sitten haasteellisempi ja Pipan tarvis haistaa tarkemmin.

Jutustin Pipan kasvattajan kanssa, ja hän käski tehdä pidempiä jälkiä, että Pips ottaa homman tosissaan ja jättää hötkyilyt. Pipan emä Lissu kuulemma taisi olla nuorempana aikas samanmoinen, mutta parantanut tapansa iän myötä ;o) Lissu saattaa parhaillaan synnyttää Pipalle uusia sisaruksia ;oD Pippa ja me muut kans pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin ja tulee pontevia penikoita!