Roks käyttäytyi tänään ihan ku sillä ois ollu jotain kipuja. Mää olin
räjähtänyt Pipalle autossa sen syötyä kokonaisen kakkupohjan. Olis
pitänyt panna se takaluukkuun, mut en tajunnut niin pikaisella
mansikkahaulla kerkiävän ees etupenkille. Jätin Pipan kotona autoon,
kun pelkäsin ärhentäväni sille liikaa. Oltiin siis Rokin kanssa
kahdestaan, tein uutta kakkupohjaa ja muuta. Sitten Rokin kanssa
muutamat istumiset, maahanmenot ja muhun liimautumiset. Poika oli
jotenkin outo, teki mutta ei innolla, sitten meni pöydän alle
kyräilemään. Ihan ku se ois vältellyt mua. Mietin, et pömpöttääkö sen
vatsa ja aloin tutkia sitä. Mitään ei löytynyt paitsi että syliin
ottaessa se alkoi ihan huutaa niinku ois sattunut. Soittelin
eläinlääkäreitä läpi, missään ei aikoja tai ei sellaisessa missä ois
röntgausvehkeet. Välillä Rokki innostui, leikkikin hiukan. Välistä se
meni tosi hermostuneena etuovelle eikä millään rauhoittunut.
Huolestuttavinta oli, että piksulle ei maistunut kuivamuonanappulat
namina. Vettä se joi ja kakkain ja pisien kanssa ei mitään epänormaalia.
Oiskohan tuo homma alkanut yhdentoista jälkeen ja onneks jo kahden
kolmen aikoihin alkoi jäpä olla suht rauhallinen ja melkein oma
ittensä. Vähän rauhallisempi tai hitaampi tosin. Seurailen tilannetta
ja vaikuttaisi olevan kunnossa. Se oli mukana kentällä käydessä,
kiusasi muita koiria normaalisti sen lyhyen aikaa minkä oli kävelyllä
mukana. Illalla annoin ruuaks minimaalisesti nappulaa, piimää ja
maitohappobakteeria ja nassikka söi, ei ahminut kyl normaalisti.
Puruluitakin se järsiskeli. Mietin aluks, et voisko olla pelännyt mua
Pipalle ärjymisen takia, mut en usko. Sit aattelin, et se on syönyt
jotain outoa eli vieras esine, mut siinä tapauksessa koittais poistaa
oksuttamalla ja ripuloimalla. Kuulin sen muutaman kerran röyhtäilevän
eli jospa silla oliskin ehkä happovaivoja, ois perinyt ne multa. Tai
jos miettiin, et ois oma vatta kipeä ja sit joku pitäs sylissä aj
painelis joka paikkaa, ei kiva. Muonasäkille se ei oo päässyt
herkuttelemaan omin luvin enkä oo varma, onko sen vatta ollu turvonnut,
voi olla kuvitelmaakin. Anaalirauhasiakin epäilin, ku ulkona kävellessä
peitsas. En tiä, mikä oli.
Toivottavasti on nyt ohi eikä tuu koskaan uusiks. Olin huolissani. Mun
väoistäminen meni nopeasti ohi, oikeestaan ku lakkasin kovasti
tunnustelemasta sitä. Ihan normaalisti se ottaa kontaktia ja leikkikin
hetki sitten kelsitossulla kunnolla muristen. Seuraan tilannetta ja
kunpa ei enää ois mitään tuollaista.
perjantai, 8. elokuu 2008
Kommentit