Rokki on innokkaasti bongaillut lintusia metsällä ja se tekee enää varsin niukan jahdin niitten perään, tuskin menee pois näkyvistä. Kerran oltiin Tuulan koirasakin kanssa lenkillä, ja Roks huitaisi alas hiekkakuoppaan ja jahtasi siellä. En nähnyt mitään, ja melkein annoin Ronspunderille skitsofrenia-diagnoosin. Korvia ollut yhtään, siellä se meni kaula pitkänä eestaas.

Lenkeillä poju on taas ollut niin hyvin kuulolla ja suht likellä, että oon antanut olla irti. Ei olis kannattanut. Mentiin pitkin polkua, yhtäkkiä Roks pysähtyi, menin kattomaan ja siellä oli hirvi. En oo ennen sellaista metsässä nähnyt, autosta vaan joskus. Huusin Rokkia, mut korvia ei enää ollut ja se lähti jahtiin. :o( Huudeltiin siinä Tuulan kanssa ja Tuula lähti koiriensa kanssa yhdelle tutulle polulle suuntaan, mihin R häippässyt. Huutelin ja jopa opin siinä viheltämään, kun koitin pitää melua, et jäpä löytäs mut. Näin sieluni silömin pienen pöhkön poropojan makaamassa tuskissaan verissään saatuaan hirven kaviosta. Puolen tunnin päästä se palas kieli pitkänä ja tosi väsyneenä.

Kamala kokemus. Tuskin on saalisviettiä, vaan on se kirottu koiru riistan hajunkin perään. Ei se muuten ois noin kauaa jahdannut. Mahdanko ikinä oppia luottamaan siihen.