Pipan tassu siis oli kipeä ja ajattelin saada plikasta pahimmat kiihkeydet pois jäljestämisellä ;o) Tein sille lyhyitä erittäin runsasnamisia jälkiä nurmikolle päivittäin. Namin oli tarkoitus hidastaa hommaa niin, että käpäläinen ei ainakaan turhaan rasitu. Kauhea vauhti sillä silti oli, mutta kivasti väsyi.

Perjantaina palattiin normaalielämään ja tehtiin pari eteenmenoa, valitettavasti tuli yks kerta, jolloin Pip ei irronnut lainkaan. Saatiin silti hyvätkin suoritukset tehtyä ;o) Agikentällä tehtiin puomin kontakteja ja Pippa-paha kerkes hyppäämään muurin ja kiipeämään A-esteen ennen, ku huomasin sen menneen niille. Hienosti käpäläistassu kesti.