Rokki oli eilen Porissa hieronnassa Minnalla. Siinä ei ole vikaa, mutta saa käydä puolen vuoden välein niin tottuu, jos vaikka joskus ihan oikeasti tarvitaan hierojan apua. Pari päivää jännitin, mitä tuleman pitää. Toivoin, että edellisen kerran kolmen vartin vastustelu olisi vaikka niukentunut varttiin.

Alku näytti vähemmän hyvältä. Rokki haisteli ympäriinsä eikä tullut peitolle, vaikka pyydettiin. Naaman ja kaulan rapsutus ok, mutta varmaan mun jännitys aiheutti Roksunterin epätietoisuuden. Houkuttelin jäpää makuulle, mutta se vaan katteli, siispä mun sylkkyyn ja siitä kyljelle, melkein samalla tavalla ku kynsiä leikattaessa. Rok oli aivan hiljaa, kun aloitettiin sivelemällä päätä. Pian siitä siirryttiin selän puolelle. Oliskohan ollut viiden minuutin jälkeen, ku se kitisi/narisi, että onko pakko olla paikallaan. Ilmoitettiin, että on, joten siinä makasi ja nautiskeli aivan täysillä. Pari kertaa se nosti päätä ja ehdotti Minnalle shuudelmaa, mutta muuten vaan makasi ja nautti. Ihan ku olis välistä hymyillyt. :oD Se oli aivan rento eikä minkäänlaisia juminpoikasiakaan lihaksissa. Välistä näytti, että se olis melkein nukahtanut.

En meinannut uskoa, että tää on mun koirani. Liekö vaihtunut jossain!? ;o) Hierojakin odotti, että päivän viimeisen asiakkaan kanssa hikoillaan ja taistellaan, mutta sepä vaan makoili paikallaan. Mun diagnoosi on, että Rokista on kehkeytynyt metroseksuaali, koiramaailman David Beckham. Se nauttii turkin hoidosta ja haluaa olla huoliteltu. Se on olemukseltaan pienesti feminiininen, mutta ylpeä siitä. ;oD Mahdetaanko lakata pojan kaikki kynnet mustiksi, ku lauantaina mennään näyttelyyn. ;o) Onkohan koirille olemassa tassuhoitoja!? :o)

Mitään muuta mainittavaa meen elämässä ei taida ollakaan tapahtunut. Ollaan varjossa, maataan ja haaveillaan viileämmistä ajoista. :o)