Pippa on ollut levossa sunnuntaista lähtein. Maanantai nukkumista, melkein tiistaikin, mutta nyt keskiviikkona alkaa ahistaa tää tekemättömyys. Eilisella iltapissatuksella nähtiin vaarallinen postilaatikko. Normaalisti olis ihan ok, mutta nyt kun on koiksu kerinnyt miettiä kaikkia hölmöyksiä aktiviteetin puutteessa, oli pakko vähän pöhistä (puoliyskien). Aamu-ulkoilulla näkyi tosi epäilyttävä pyöräilijä valonsa kanssa, piti ihan tehdä yskivä valehyökkäys. Muutoin Pip on ollut ihana potilas :oD Se nukuskelee, tuo erilaisia roskia kysyen vaihdanko nappulaan, tulee välillä mun kaulaan kiinni yskimään ja tolleen.

Ruokahalu on siis edelleen loistava ja euka-nappula erinomaista. Vatsahäikkää ei minkäänlaista. Extraherkkuakin Pips on saanut, sillä kävin ostamassa sille Resilar-yskänlääkettä ja särkyyn Ketomexiä. Särkytabletin pistän nielemään, muttä yskälääke joko tonnikalan tai purkkiruuan joukkoon ja komeasti menee. Särkytabletti selvästi parantaa oloa ja ihan ku yskiminenkin olis aavituksen niukentunut :o) Noitten lisäks hain apteekista Biobak-maitohappobakteeria kilon verran. Purkissa ei oo koira-annostusta, mutta joka sortin kotieläin karjusta karitsaan kyllä löytyy ohjeista ;o) Eiköhän se kulu, kun on vuosi aikaa käyttää ja toinen koikku saattaapi tulla.

Pippa on jotenkin oppinut hillitsemään itseään, kotiin tullessani se on tavallista rauhallisempi eikä kirmaile ulkona käytäessä, vaikka annan olla vapaana. Fiksuna tyttönä huomas varmaan kiihtymisen ja yskänkohtauksen yhteyden. Valjaat ei nassia miellytä edelleenkään, mutta ei enää peruta, kun alan niitä asentaa päälle. Selvästi plikka on jo reippaampi, kävi jopa takapihalla pienesti tonkimassa multaa ;o) Toivottavasti alkaa tauti olla pian voiton puolella, ainakin lupaavalta näyttää. Hiukan kyllä pelottaa, miten saadaan kanavoitua Pipsun aktiivisuus johonkin järkevään. Aktivointipelitkin ovat turhan tutut, ei tarpeeksi haastetta, naksuttimella varmaan tehdään jotain.