Alkulämmittelylenkin jälkeen oli pieni paikkaistuminen sen aikaa, että kävin viemässä ruudun kulmamerkit. Meinas mennä hermot, ku merkkien väliset nauhat ihan sekaisin. Se harmitus unohtu heti, ku tulin Pipsun luo. Pantiin kaulaan pitkästä aikaa kilinäpanta merkiksi treenaamisesta, ja hyvä, ettei Pip innoissaan repiny villahousujas :o) Ruutu meni tosi hienosti, ainoa hölmö olin minä, kun en osaa päättää, mikä olis pysäytyssana ruudussa. Pippahan alko maastoutua seiso-kehotuksesta, ku tiesi makuun tulevan heti perään.

Ohjatun noudon kapulat saivat tyttösen myös kovin innokkaalle tuulelle. Jokainen kapulan valinta meni hyvin paitsi se, jossa näytin kädellä melkein taakse enkä sivulle, jotta olisi selkeämpi. Kapula palautus oli puutteellinen. Otetaan se sisälläharjoitteluun. Ollaan niin paljon harkatta seuraamista, että Pip tarjosi elämänsä ekan kerran luovutusta sivulla. Muutenkin se pakkasi olemaan vinosti, mikä osittain johtui sen liiasta innokkuudesta. Siispä rauhallisuutta ja tarkoin harkittua treenejä sisällä, niin eiköhän nassille ala kaunis kapulan palautus palautua mieliin. Otettiin muuten jokin toisto 650-grammasella kapulalla ja aivan samat vinousjutut sen kanssa.

Pitkästä aikaa kokeilin jättöliikkeitä, ne oli yhtä hienot ku aina ennenkin. Tosin hiukan verran Pippa tahtoo ennakoida seisomista, kun annan hengityksellä merkin pian tulevasta kehotuksesta.

Luoksetulo on varsin mallikas, ihme ettei se ole just koskaan vino ;o) Tai me siis tehtiin lähinnä eteenliimautumista ja yks ainoa kaukaa kutsuminen metsässä varsinaisen treenin jälkeen.

Nyt vasta tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että nyt olisi oiva hetki opetella pk-eteenmeno. Uusi on aina kivaa, joten täytyy muistaa seuraavalla kerralla kentällä. Pipaltahan poistettiin hammas, ja sillä oli tikit suusssa. Tänään oli vielä palkkana nami, mutta seuraavalla kerralla otetaan patu mukaan, pakko tikkien on jo olla sulaneita ja saadaan palata normielämään :o)

Tokostelun jälkeen mentiin agipuolelle kenttää. Jälleen kerran tehtiin keppejä pari toistoa, kontaktit suju just nappiin ja niin myös hyppytekniikkarata (neljä matalaa estettä seitsemän kengänpituuden välein ja Pip tekee itsenäisesti, palkaksi radan päähän viedään yhdessä nami). Varsinaiset hypyt eivät sujuneet toivotusti: Pippa hyppeli kivasti, mutta kerran se tuli alas rinta edellä. Se pelästyi niinku määki, mut onneks siltä ei tullu mitään tuskanulvaisua. Lähdettiin heti kävelemään metsälle, että se rauhottuis ja näkisin, satuttiko se  ittes. Onneks ei mitään, joten takaisin radalle ja nopeasti vielä muutamat kontaktit.

Treenien lisäks Pippa tapas kentällä Roby-dobberin, joten on helppoa tytölle tulleen hiki. Tämän Pip ratkaisi menemällä puolentoista tunnin ulkoilun ja treenin aikana kolme kertaa kentän reunassa olevalle ojalle, rikkoi jään ja pulahti vilvoittavaan kylpyyn ;oD Ihana lopetus hyville treeneille ja autossa oli melkoinen märjän koiran krääsä ;O)