Alkulämmittelylenkin jälkeen oli pieni paikkaistuminen sen aikaa, että
kävin viemässä ruudun kulmamerkit. Meinas mennä hermot, ku merkkien
väliset nauhat ihan sekaisin. Se harmitus unohtu heti, ku tulin Pipsun
luo. Pantiin kaulaan pitkästä aikaa kilinäpanta merkiksi
treenaamisesta, ja hyvä, ettei Pip innoissaan repiny villahousujas :o)
Ruutu meni tosi hienosti, ainoa hölmö olin minä, kun en osaa päättää,
mikä olis pysäytyssana ruudussa. Pippahan alko maastoutua
seiso-kehotuksesta, ku tiesi makuun tulevan heti perään.
Ohjatun noudon kapulat saivat tyttösen myös kovin innokkaalle tuulelle.
Jokainen kapulan valinta meni hyvin paitsi se, jossa näytin kädellä
melkein taakse enkä sivulle, jotta olisi selkeämpi. Kapula palautus oli
puutteellinen. Otetaan se sisälläharjoitteluun. Ollaan niin paljon
harkatta seuraamista, että Pip tarjosi elämänsä ekan kerran luovutusta
sivulla. Muutenkin se pakkasi olemaan vinosti, mikä osittain johtui sen
liiasta innokkuudesta. Siispä rauhallisuutta ja tarkoin harkittua
treenejä sisällä, niin eiköhän nassille ala kaunis kapulan palautus
palautua mieliin. Otettiin muuten jokin toisto 650-grammasella
kapulalla ja aivan samat vinousjutut sen kanssa.
Pitkästä aikaa kokeilin jättöliikkeitä, ne oli yhtä hienot ku aina
ennenkin. Tosin hiukan verran Pippa tahtoo ennakoida seisomista, kun
annan hengityksellä merkin pian tulevasta kehotuksesta.
Luoksetulo on varsin mallikas, ihme ettei se ole just koskaan vino ;o)
Tai me siis tehtiin lähinnä eteenliimautumista ja yks ainoa kaukaa
kutsuminen metsässä varsinaisen treenin jälkeen.
Nyt vasta tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että nyt olisi oiva hetki
opetella pk-eteenmeno. Uusi on aina kivaa, joten täytyy muistaa
seuraavalla kerralla kentällä. Pipaltahan poistettiin hammas, ja sillä
oli tikit suusssa. Tänään oli vielä palkkana nami, mutta seuraavalla
kerralla otetaan patu mukaan, pakko tikkien on jo olla sulaneita ja
saadaan palata normielämään :o)
Tokostelun jälkeen mentiin agipuolelle kenttää. Jälleen kerran tehtiin
keppejä pari toistoa, kontaktit suju just nappiin ja niin myös
hyppytekniikkarata (neljä matalaa estettä seitsemän kengänpituuden
välein ja Pip tekee itsenäisesti, palkaksi radan päähän viedään yhdessä
nami). Varsinaiset hypyt eivät sujuneet toivotusti: Pippa hyppeli
kivasti, mutta kerran se tuli alas rinta edellä. Se pelästyi niinku
määki, mut onneks siltä ei tullu mitään tuskanulvaisua. Lähdettiin heti
kävelemään metsälle, että se rauhottuis ja näkisin, satuttiko se
ittes. Onneks ei mitään, joten takaisin radalle ja nopeasti vielä
muutamat kontaktit.
Treenien lisäks Pippa tapas kentällä Roby-dobberin, joten on helppoa
tytölle tulleen hiki. Tämän Pip ratkaisi menemällä puolentoista tunnin
ulkoilun ja treenin aikana kolme kertaa kentän reunassa olevalle
ojalle, rikkoi jään ja pulahti vilvoittavaan kylpyyn ;oD Ihana lopetus
hyville treeneille ja autossa oli melkoinen märjän koiran krääsä ;O)
keskiviikko, 10. tammikuu 2007
Kommentit