Hiukan verran jänskätti rankan päivän jälkeen lähteä reissuun, olin näet suht sippi liikkeenohjauksen ja muitten lauantain juttujen takia. Raastauduttiin sunnuntaiaamuna ylös sängystä ja kahdeksalta ajettiin jo kohti Jyväskylää. Salme Mujunen otti ensin Pipasta kuvia lähellä yliopistoa ja sen perään mentiin raviradan lähelle, jossa Salme tokovalmensi meitä, tai lähinnä mua. Pippa juoksi ja hyppi kuvauksessa vaikka kuinka, että saatiin kivan puuhakkaita, meneviä kuvia. Kunhan Salme saa toimitettua kuvat mulle, ilmestyy niitä tänne blogiin :o)

Nassi-raukka oli aika väsynyt, kun mentiin tokostamaan. Silti se jaksoi tehdä suht hyvin. Ja saatiin hirveän hyvää vinkkiä, kuinka parantaa lähinnä muntoimintaani.

Seuraaminen on ollut jo jonkin aikaa noin 20 senttiä liian edellä :o/ Sain ohjeen namilla houkuttaa Pip oikealle paikalle. Nakki silleen käteen, että Pippa saa järsittyä sitä seuratessa oikealla paikalla ja käden pitää olla kiinni mun kupeessa. Hyvä harjoitus, plikan namihimo vaan vaikuttaa niin rajulta, että omaan käteen sattuu. Kun paikka tästä vakliintuu, nami korkeammalle ja vähitellen pitäs käden alkaa liikkua. Mun pitää opetella pitämään kädet pitkin kylkiä pienessä liikkeessä, ne erottaa meen uuden seuraamisen vanhasta, jossa kädet melkein huito ja Pip edisti. Mun pitää ittekseni treenata rauhallisia liikkeellelähtöjä ja vauhdinmuutoksia, kun  koiksu on niin hirveän tarkka mun kropan liikkeistä.

Luoksetulossa Pippa pysäsi huonosti. Ohjeeksi tähän tuli määrätietoiset, terävämmät, napakat, lyhyet käskyt. Vaikuttivat toimivan, kun hiukan kokeilin. "Seis" muutetaan "seiso"ksi, kun kakstavuinen kehotus jotenkin napakampi.

Ruudun ja ohjatun yhteydessä ei "merkki" toiminut. Mun on alettava vaatia Pipalta tarkalleen aina sama kohta seisoa just merkin takana suunta kohti mua. Namilla siis houkuttelen ja pienesti voin ohjata kädellä, että kiertää merkkiä sopivasti ja on ihan vastapäätä. Pipan siis opitava käyttämään kroppaansa merkin ympärillä. Kun tismalleen oikea paikka löytyy, sitten vain yks toisto päivässä ja siitä loistopalkka. Ruudun käsimerkki on hieman epäselvä, mun mietittävä sitä tarkoin. Ohjattuun noutoon pitäs saada liikkenohjaajarutiini eli siis Pip saisi katsoa, miten kapulat viedään.

Kaukokäskyt on ollut meille pitkään tuskan paikka. Mun koko olemus on Salmen mielestä liian hätäinen, painostava ja uhkaava. Olen yrittänyt saada Pipan asennonvaihdoista rivakammat ja ovat mieluummin hidastuneet. Ohjeita tähän tuli paljon ja kaikki mulle, Pippahan tekee kaiken aina hienosti ;o) Mun pitää olla tosi rauhallinen ja melkein hidas. Mielikuvaharjoitteluna sellainen, että kun aina vilkaisen taakse ennen aloitusta, että Pippa ajattelisi siellä olevan palkan, niin nyt ajattelen ite ottavani sieltä vähän rauhoittavaa lääkettä kaukkareita varten :o) Mun pitää antaa kehotukset hitaammin, käsimerkit pitää olla rennot, mun pitää viestittää Pipalle hyväksyntääni, kaikkinainen paine on ehdottomasti kielletty tässä liikkeessä. Istumisen käsimerkki ei ollut selkeä, eli se on tästä lähtien ylös nouseva yksi käsi. Myös namipalkka annetaan rauhallisesti.

Rankka reissu käydä Jyväskylässä päiväseltään, auton mittariin kertyi kilsoja 600. Mentiin Tampereen kautta ja palattiin Jyväskylä-Pori -tietä. Takas tullessa hain Parkanon Siwasta jäden ja nautin sitä niin antaumuksella, että vahingossa lähdin ajamaan Tampereelle, ehkä nelisenkymmentä ylimääräistä kilsaa siitä. Jyväskylässä oltiin reilu neljä tuntia, oli mukavaa ja Salme hyvä tyyppi. Koko päivän aurinko paistoi, kuvien kannalta hyvä, mutta ilmastoimattomassa autossa oli turhan kuuma ja tokostelukin olis ollut reippampaa viileämmässä. Kaikkinensa aivan loistava keikka ;oD