Alle kahden viikon päästä on meidän ensimmäinen pk-koe, kun mennään
koklaamaan Ulvilaan jälkeä. Siispä harjoituksen vuoks tein tänään ehkä
kilsan pituisen jäljen (reippaalla kävelyllä 15 min). Siinä oli kaks
suoraa kulmaa ja keppejä 10. Vanhensin noin kaks tuntia. Ennen jälkeä
ärisin Pipalle, kun se oli kaupan eessä odottaessa nauskauttanut kaikki
namit suihinsa. Munhan vika se oli, miks unohdin namit ja jätin
saataville. Raasu oli vähän vaisu mentäessä Euran tien varteen. Metsä
oli osin sammalpohjaista, osin jäkäläpohjaista, osin runsasvarpuista,
osin aluskasvillisuus melkein kuollut ja häiritseviä risukoita oli
paljon.
Jana oli ehkä Pipan paras ikinä ;oD Näytin suunnan ensin kerran ja
toisella kerralla vast päästin matkaan. Pippa eteni loistavasti ja otti
jäljen tosi huolella ;oD Alussa on vauhtia aikalai, mutta silti mentiin
pitkin jälkeä. En merkkaa jälkeä, etten ala ohjata Pippaa, mutta maassa
näkyi muutamia kengän painalluksia. hiukan ekan kepin jälkeen tuli
suora kulma ja siinä aika haahuilu. Tajusin sentään Pipan olevan hiukan
hukassa ja tajusin olla etenemättä ja pian se löysi jäljen. Loppu jälki
menikin tosi hyvin, toinen suora kulma tosi hallittu ja taitava.
Jokainen keppi löytyi ja Pippa jopa pyysi luvan jatkaa jäljestämistä.
Yleensä annan sen itse jatkaa enkä puhu muuta kuin kehaisen kepin
saadessani. Pippa jäljesti loppumatkan melkein löysällä hihnalla, mikä
tuntui oudolta. Tällaisia kuumalla keskipäivällä jäljestämisiä on pakko
tehdä, kun voipi kokeessa samanlaiset kuumat oltavat. Metsä oli tosi
kuiva ja pöllyävä, joten ei voi olla kuin tosi tyytyväinen kuononaaman
nenätyöhön, upea koikkunen ;oD
tiistai, 3. kesäkuu 2008
Kommentit