Alle kahden viikon päästä on meidän ensimmäinen pk-koe, kun mennään koklaamaan Ulvilaan jälkeä. Siispä harjoituksen vuoks tein tänään ehkä kilsan pituisen jäljen (reippaalla kävelyllä 15 min). Siinä oli kaks suoraa kulmaa ja keppejä 10. Vanhensin noin kaks tuntia. Ennen jälkeä ärisin Pipalle, kun se oli kaupan eessä odottaessa nauskauttanut kaikki namit suihinsa. Munhan vika se oli, miks unohdin namit ja jätin saataville. Raasu oli vähän vaisu mentäessä Euran tien varteen. Metsä oli osin sammalpohjaista, osin jäkäläpohjaista, osin runsasvarpuista, osin aluskasvillisuus melkein kuollut ja häiritseviä risukoita oli paljon.

Jana oli ehkä Pipan paras ikinä ;oD Näytin suunnan ensin kerran ja toisella kerralla vast päästin matkaan. Pippa eteni loistavasti ja otti jäljen tosi huolella ;oD Alussa on vauhtia aikalai, mutta silti mentiin pitkin jälkeä. En merkkaa jälkeä, etten ala ohjata Pippaa, mutta maassa näkyi muutamia kengän painalluksia. hiukan ekan kepin jälkeen tuli suora kulma ja siinä aika haahuilu. Tajusin sentään Pipan olevan hiukan hukassa ja tajusin olla etenemättä ja pian se löysi jäljen. Loppu jälki menikin tosi hyvin, toinen suora kulma tosi hallittu ja taitava. Jokainen keppi löytyi ja Pippa jopa pyysi luvan jatkaa jäljestämistä. Yleensä annan sen itse jatkaa enkä puhu muuta kuin kehaisen kepin saadessani. Pippa jäljesti loppumatkan melkein löysällä hihnalla, mikä tuntui oudolta. Tällaisia kuumalla keskipäivällä jäljestämisiä on pakko tehdä, kun voipi kokeessa samanlaiset kuumat oltavat. Metsä oli tosi kuiva ja pöllyävä, joten ei voi olla kuin tosi tyytyväinen kuononaaman nenätyöhön, upea koikkunen ;oD