Taas vain lenkkeilyä ja pienesti agilityä. Keskiviikkona kumpikin koira pääsi AgilitynLumossa radalle, kun Pippa tuurasi Tytyä. Pip oli hirvittävän ärhäkkä ja kuuma, melkein pelkäsin sitä. ;o) Olin joka tilanteessa myöhässä ja ohjasin liian lepsusti. Rokin kanssa meni paremmin. :o) Kaikkinensa jäi oikein hyvä mieli, vaikken enää Pippistä osaakaan ohjata. Koitan oppia uusiksi. Tein päätöksen, että ilmoitan seuraavalle kurssille kummankin nassikan. :o) Jos Pip alkaa oireilla tassuaan, jätetään kesken. Lauantaina harkattiin omalla ryhmällä. Pippa oli rakentamassa rataa ja hiukan humputteli, Rokki teki taitavasti keppejä (kahtatoista!) ja aata. Tänään sunnuntaina päästiin tekemään Tuulan töissä olevaa agikeinua, jota Roks ei peljännyt ensinkään. Kumpikin koira teki hienosti keinua ja aata, Pipalta onnasi myös puomi kun taas Rokin pienessä koiranpojanpäässä oli unohtunut ihan täysin oikea suoritustapa. Lisäksi taitoporo teki kuutta keppioä. :oD Jesh, jesh, jesh, mulla on superagieläimet!

Eilen oli koirilla rankka päivä, kun aloitettiin agiharkoilla, jatkettiin Poriin mun veljen luo. Ensin koirut olivat autossa mun ollessa seuraamassa kummipojan jalkapalloapeliä, sitten odottelivat Prisman parkkiksella ja vielä veljen kotopihassa aika tovi. Seuraavaksi Noormarkkuun, jossa pikalenkki ja sen jälkeen nassit odottelivat autossa, ku mää olin tva:n talkoissa. Sain talkoopassin täyteen ja hullun ajatuksen, et jospas ilmottais Pipsunterin marraskuun tokoon. ;oD Kovasti mietin sitä.

Lenkkeily on onnannut nyt hyvin, edes Ronspu ei ole harrastellut suurempia omia irtiottoja musta ja Pipasta. Hihnassa Pip alkoi pöhistä, joten pet corrector on ollut taskussa jokusen päivän ja ei ole tarvinnut käyttää, vaistoavat kai pelottavan läsnäolon. ;o)