Pippa pääsi maanantaina jäljestämään elämänsä pisimmän jäljen. Veikkaus pituudeksi 600-700 metriä. Keppejä pudottelin 12 ja muutama kulma oli pääosin sammalpohjaisessa metsässä.

Pippa teki tarkkaa hyvää työtä yhtä harmillista hutilointikulmaa mukaan laskematta :oD Jana oli hyvä, avistuksen vino eteneminen, mutta taisin näyttää niin ;o) Nappasi jäljen hienosti ja jokainen keppi nousi tosi hyvin. Mua vähän jännitti, sillä olin puhelimessa, jälki pääsi vanhenemaan päälle puolisentoista tuntia ja ajettiin se pimeässä. Pöhkö-minä epäilin susienkin kiinnostuvan jäljestämisestä, mutta tuskinpa niitä mun jättämät kepit kiinnostaa :o) Makkaraa saattaisivat alkaa noukkia, täytyypi välttää ;o)