Pääsin töistä tosi aikaisin ja kotimatkalla kävin tallomassa koirustimille jäljet. Paikka varikon läheisyydessä tuoreessa, kosteassa metsässä, paljon varpua, osittain jäkälää ja hiukan myös pelkkää kuollutta neulasta. Keppejä mulla ei ole ku kakstoista, joten kummallekin kuus. Vanhensin vain tunnin ja pituudet Wisp noin 500 metriö ja Vonsp vajaa 300 metriä. Palkkana kummallakin oli nakkia.

Wisp ensin. Lähetin sen kaukaa etsimään jälkeä, ekalla kerralla plikka vääntyi takajälkeä kohti. Pyysin pois ja uudella lähetyksellä upeasti suoraan, mutta lähti harmittavasti takajälelle. Irrotin piuhasta ja annoin mennä. Sinne se meni tielle asti viitisenkymmentä metriä, mutta kääntyi jälen loputtua. Sieltä se tuli tarkalla nenällä, meni hiukan mun edestä, joten otin liinasta kiinni ja lähdettiin matkaan. Pip oli ilmiömäisen taitava, ei mitään ongelmia ja kauhea into tehdä. :oP Mulla oli pieni ongelma alustan kanssa, sillä Harjavallassahan on paljon Litorinameren rantavallia, siis pitkiä kiviröykkiöitä. Sellaisen päälle kun kasvaa löyhä sammal ja siinä pitää kulkea piuhan perässä kiihkoaussien vetäessä voimalla alamäkeä eteenpäin, niin hieman pelottaa, en kuiteskaan kaatunut tai taittanut nilkkoja. ;o)

Vonsp oli vuorossa sitten. Se tiesi heti, mistä on kyse ja alkoikin hyvin haistaa, kun kädellä näytin, mistä suunnasta etsitään. Komeasti poika bongas jäljen ja imaisi matkaan. Taisi edetä ite päälle metrin, olikohan se Rokin ensijana. ;o) Testasin panna Roksulalle piuhan vatsan alta kiinni jälkivaljaisiin ja tänään ainakin tää oli hyvä päätös. Nenä ei nouse, jos vetää. Kerran loppupuoliskalla liina meni oikean takakäpäläisen ympäri, mutta Rokilla oli tehtävä ja pieni häiriö ei vaikuttanut siihen. Kahdessa kohtaa se meni hiukan jäljen vierestä, mutta ehkä haisu oli siinä, porostimella lie parempi hajuaisti ku mulla. ;oP Kepit löytyi kaikki, mutta luovutus ei hyvä, koska poika kiirehtii niin, että kepukat tippuvat liian usein maahan. Kerran ylitettiin hiekkatie (ehkä kaks autoa mahtuu siihen just ja just vierekkäin). Rok teki loistavaa työtä, ei haitannut tie yhtään taitokuonostinta. :oD Kyllä se edellisen jäljen käytöksen oli pakko olla jonkin häiritsenvän riistan aiheuttama tahi ihanan tyttökoiran. Silloin Romps merkkasi useamman kerran, mutta pakko myöntää, että nytkin kerran upeasti löydetyn kepin jälkeen äijätti niin kovaa, että pakko merkata pienesti.

Voi kunpa saisin aikaiseksi taas pian talloa noille jälet, ovat nyt niin ihanan tyytyväisiä. :o)