Onneksi näytelmissä ei ole koiran esittäjälle dopingsääntöjä! En olis läpäissyt, useampaa kiellettyä ainetta taitaa löytyä nuha- ja flunssatropeista. :o) Päästiin kuitenkin tänään aamulla matkaan viideltä. Pippa jäi kotiin odottelemaan mun serkun noutamista. Pupuliini oli ollut oikein reipas ja fiksu tyttö.

Reipas ja fiksu oli myös mun pojuni! Rokkia hiukan jännitti Messarin parkkihallin autonpaljoudessa, mutta eiku hänbtä pystyyn ja mentiin. Hiukan epäilytti sekin, että annoin Ronspulaisen kaverin talutettavaksi sisään (ite menin toimitsijakortilla ja kaveri siis näyttelykoiralla ilmaiseksi sisään). Matkaseurana meillä oli siis Milla ja Tuula. Sisälläkin messukeskuksessa Rokki kulki kaikkialla hienosti pelkäämättä. Mentiin katsomaan, missä porokoirulaisten kehä on ja siellä likellä oli ulkoilupaikkakin. Siellä Romppanen sai oikein käskystä merkkailla. Mun pahin pelko toteutui, sillä lopuksi ostoksille mentäessä Rokki nosti koipea sisälläkin. :o( Onneks ei osunut mihinkään, mut likellä oli, ehkä muutama sentti yhteen muovikassiin. :o/ Kovasti Rokki olis tahtonut haistella koiria, erityisesti niitten peffoja. Hiukan pojua jännitti ja stressasi ympäristö, sillä namit ei maistuneet eikä vettäkään mennyt tavalliseen tapaan. Muuten siitä ei huomannut mitään merkkejä, nukkuikin ihan kehän vieressä koirien justessa ohi.

Rokki osallistui junioriurosten luokkaan, jossa oli viisi koiraa. Mua pelotti, milleen Roksuttaja juoksee vai koittaako se vain päästä muitten kanssa leikkimään. Poika juoksi uskomattoman hienosti. Nyt oli hyötyä, että olen kuljettanut sitä viime ajat hihnassa mun perässä. Nytkin se tuli perässä hihna löysällä. Koitettiin juosta tosi kovaa, sillä Salme-kasvattaja sanoi Rokin upeitten liikkeitten tulevan silleen parhaiten esille. Tuomari Leila Kärkäs juksutti meitä tietenkin yksinämmekin, mikä oli varsin vaikeaa. Roks meni nätisti, mutta mun flunssa kiusas ja alkoi yskittää. Esitin Rokin silleen, että olin polvillani sen edessä, sillä en osaa esittää takana seisten. Etujalat siirsin edemmäksi, että asento oli parempi. Siinä Romppanen hienosti jaksoi seistä ja odotella. Tuomari kopeloi Rokkia nätisti, mutta mitäköhän ajatteli mun jutustelusta. Kehuin jäpää niinkuin aina koplatessa ja kerroin, mitä tehdään. Mun mielestä koiran on reilu tietää, koska katsotaan hampit palterit, joten ne siis sanon. Tuomariksi opiskeleva (?) oli seuraamassa Kärkkään arvostelua, ja tuomari kutsui  hänet tunnustelemaan poropoikasen turkkia. Oli kiva kuulla enkuksikin, että toisella on upea turkki ja luonnettakin siinä samalla kehui, kun kaksi mammaa pörrötti pienen porosen karvapalttoota. Rokki tykkäsi, kun sitä kosketeltiin, häntä heilui rennon tyytyväisenä.

Tuomari virkkoi Rokista tuolleen:
Hyvät mittasuhteet omaava uros, jolla hieman korkea-asentoinen häntä. Hyvä, tehokas liike. Erittäin kaunisilmeinen, hyvänmuotoinen pää. Hyvät korvat ja kauniit, tummat silmät. Ikäisekseen sopiva runko. Tasapainoinen raajarakenne ja luusto. Erittäin hyvänlaatuinen karvapeite. Iloinen, reipas luonne.

Junnu-uroksista kaksi sai H:n, kaksi EH:n ja Rokki ainoana ERI:n. Se on siis JunioriVoittaja-08! Ja saisi käyttää titteliä JV-08. Tuomari antoi valiokoirista yhdeksästä kolmelle ERI:t ja kummallekin kahdelle veteraanille, jotka myös valioita. Aikas hieno laatuarvio tuo Rokin erinomainen. ;oD Kuus ERI:n saanutta sitten paras uros-kehään, jossa laiha pikku-Rokki sijoittui neljänneksi. Ja se sai sertifikaatin. Tuomari tuli sanomaan mulle, että Rokki olisi muuten sijoittunut paremmin, mutta sen kroppa on hiukan lyhyt. Miksköhän arvostelussa sitten lukee hyvät mittasuhteet? ;o) Junnuvoittaja-arvosta sai kunniakirjan ja muista yllä olevista yhteensä kolme pientä hieman vaatimatonta pokaalia, joista kaksi vaihdettiin lahjakorteiksi Musti&Mirriin. Sertistä sentään sai hienon sinivalkoisen ruusukkeen ;oD Ite olis saanut ostaa 20 juuroa maksavan junnuvoitajan ruusukkeen, ei ostettu.

Shoppaillessa löytyi jotain, vaikka tärkein jäi uupumaan eli kuonopanta. Uusi harja, turvavyö, nahkainen kahvallinen jalkapallo, porokoira-jääkaappimagneetti, paljon puruluita ja mitäköhän muuta vielä mahdettiin ostaa. Tungos oli niin kova, että ei siellä kunnolla saanut katseltua.

Kaikkinensa varsin onnistunut päivä. Kiitos matkaseuralaisille ja erityisesti Rokille. ;oD Mun painajaiset eivät toteutuneet. ;o) Ennen Pipan hakemista serkulta pääsi Ronspu pikaisesti metsälle. Siellä se tyytyväisenä haisteli, tutki paikat ja nautti lammikosta ihanan maanläheisen makuista vettä. Ei Rokki kärsinyt Messarista, muttei nauttinutkaan, poropojalle oma paikka taitaa olla tuo metsä. ;oD Pippa oli aivan ihana, kun hain sen, murulainen sulotar. Pips pääsi pikaiselle metsäkävelle kaksin mun kanssa ja intoa oli. Kotona ruokin kuononaamat, ja nyt mulla on kaks raatona makaavaa, puolitajutonta koiskulaista. :o) Huomenna sitten jatkuu aktiivisempi elämä.